Lainaisitko kirjastosta leipäjuuren? Hellä-juuri on saanut suuren suosion eikä palautussakoista tarvitse huolehtia

Kirjastojen lainmukainen tehtävä on edistää lukemista ja kirjallisuutta sekä tarjota ohjausta ja tukea tiedon hankintaan ja käyttöön sekä monipuoliseen lukutaitoon. Yhä useammat kirjastot tarjoavat kirjojen lisäksi paljon muutakin lainattavaa.

Joistakin kirjastoista voi lainata esimerkiksi verenpainemittareita, kausilippuja, konsolipelejä tai lumikenkiä. Espoossa Lippulaivan kirjasto tarjoaa lainaajille 50 gramman hapanjuuripusseja. Juurta ei kuitenkaan tarvitse palauttaa takaisin kirjastoon.

Juurileivonta on ollut trendikästä jo joitakin vuosia. Vaaleaan juurileipään tarvitaan toimivan juuren lisäksi vain jauhoja, vettä ja suolaa.

Lippulaivan kirjastossa on yhteiskeittiö kokkailua, eväiden syömistä sekä erilaisia tapahtumia varten. Lisäksi keittiössä on jemmassa myös hapanleipäjuurta, jonka nimeksi on annettu Hellä. Hellä on saanut suuren suosion ja sitä käydään hakemassa kirjastosta viikoittain.

”Idea hapanleipäjuureen tuli henkilökunnan jäseneltä Saska Ruutiaiselta, joka on toiminut ennen kirjastouraansa kokkina”, Lippulaivan kirjastosta kerrotaan.

Hän oli kuulemma miettinyt lähialueen asukkaiden toiveiden perusteella, mitä tulevan aluekirjaston yhteisökeittiö voisi tarjota kaikille. Ajatus yhteisestä hapanleipäjuuresta tuntui hauskalta.

Juuresta leivottuja leipiä on tuotu myös maisteltavaksi kirjaston henkilökunnalle.

Juurileivonnassa taikinaan lisättävä hiiva korvataan kokonaan tai osittain hapanjuurella. Lippulaivan kirjaston hapanjuuri kertoo ohjeissaan juuren pitävän rauhallisesta ja kiireettömästä elämästä.

Juuri säilytetään jääkaapissa tiiviissä lasiastiassa, mutta sitä pitää muistaa ruokkia, jotta se pysyy hengissä. Elävässä juuressa pöhisevä erilaiset maitohappobakteerit ja villihiivat.

Ennen leipomista juurta tulee kasvattaa huoneenlämmössä. Juurta pitää ruokkia lisäämällä 2 dl jauhoja ja 1 dl haaleaa vettä kahtena peräkkäisenä päivänä. Kolmantena päivänä juuri on valmis leivottavaksi.Leipomisen jälkeen juurta voi taas jatkaa. Juuren voi pidemmän leipomistauon ajaksi pakastaa tai kuivattaa.

Onnistunut juurileipä on rapeakuorista, mutta sisältä sopivan pehmeää mutta hiukan sitkasta.