Kekrin vietto antaa arvoa ruualle

Viime vuosina on pyyhitty pölyt välillä unholaan vaipuneesta kulttuuriperinteestä ja huomattu, että kekri onkin aivan ajan hermolla. Sen ydintä ovat lähiruuan arvostus, terveellisyys, ympäristömyötäisyys ja yhdessä tekemisen ilo. Kipinäksi juhlaan riittää irtiotto arjesta, yhdessäolo ja herkuttelu uudella sadolla, joka on syksyllä maukkaimmillaan.

Vanha kansa vietti kekriä, kun karja oli tuotu sisään, syysteurastukset tehty, jyvät saatu laariin ja juurekset kuoppaan, kertaa uusia kekriperinteitä herättelevä Talonpoikaiskultturisäätiö. Notkuvien pöytien herkut kokosivat loka-marraskuussa yhteen koko yhteisön, ja juhlamenoihin liittyi usein tanssia, riittejä ja taikoja. Taioilla yritettiin ottaa haltuun tulevaisuutta ja sato-onnea.

Ei tarvitse olla ammattimainen ruuantuottaja voidakseen pysähtyä antamaan arvoa menneen kasvukauden tuloksille. Olipa satosi parvekkeella kasvaneet yrtit, mummon lähettämistä mustaherukoista keitetty mehu, metsästä löytyneet suppilovahverot tai suoramyyntitilalta hankittu lampaan puolikas, on meillä kaikilla syy juhlia kekriä.