Poikkeusolot ovat ajaneet suomalaisia ahdinkoon. Ruuan hinta on noussut muiden kulujen mukana, ja sen vuoksi kuluttajat ovat siirtyneet halvempiin ja matalakatteisiin elintarvikkeisiin. Tästä johtuen kauppa prässää teollisuutta ja maataloustuottajia painamalla ostohintoja alas. Samalla korkea hinta perustellaan kuluttajille yleisten kulujen nousuna.
Kun kuluttajille perustellaan ruuan hinnan kallistumista, selitykset ontuvat.
Viljan tuottajahinta oli viime keväänä noin 350–400 euroa tonnilta. Nyt se on 220–250 euroa tonnilta. Pudotus on ollut raju. Sama trendi on lihassa ja muissa maatalouden tuotteissa.
Polttoöljy on laskenut, sähkön hinta leikkaantunut alas.
PAM neuvottelee työntekijöiden palkoista ja korotus lienee 5–7 prosentin tasoa. Henkilöstökulu ei nouse suoraviivaisesti korotuksen verran, koska kolmannes työntekijöistä on kokoaikaisia. Näin ollen työvoimaa otetaan vain tarpeeseen.
Kaupan toiminta tähtää halvempien ruokatuotteiden katteen parantamiseen, ja se tehdään käyttämällä määräävää markkina-asemaa teollisuuden ja tuottajien suuntaan ja luomalla kuvaa kuluttajille korkeista kustannuksista.
Kaupan toiminta on erittäin vaarallista Suomen huoltovarmuudelle. Maatilat lopettavat tuotantoaan kiihtyvää tahtia. 2030-luvulle mentäessä Suomi tuo enemmän ruoka- ja maataloustuotteita ulkomailta halvemmalla, koska ulkomailla tuote on saatettu tehdä tai tuottaa orjatyötä vastaavalla tavalla, viljellä käyttäen enemmän kasvinsuojeluaineita ja lannoittaen tavalla, jota Suomessa ei sallita.
Suomalaisesta ruuasta tehdään brändituote, jossa kuluttajalta nyhdetään korkeampi hinta ja kate lähiruokapropagandalla.
Kun vaalit ovat tulossa, kysynkin kansanedustajaehdokkailta: miten parannatte elintarvikeviranomaisten toimivaltaa puuttua kaupan ja teollisuuden välisiin neuvotteluihin. Kannatatteko suurmarkettien korkeampaa kiinteistöveroa ja avaatteko lannoiterajoituksia Suomessa kilpailun lisäämiseksi? Ja lopuksi: miltä teistä tuntuu katsoa tyhjiä navetoita ja pajua kasvavaa peltoa?
Marko Suuronen
kuluttaja
Orimattila