Soodavesi vai vissy? Kuplivilla vesillä on eroja, ja pikku lisäyksellä niistä saa vaikka limonadia

Suomen vesijohtoverkostossa virtaa juomakelpoista vettä, mutta kaikille pelkkä vesi ei riitä, vaan jano sammutetaan mieluummin kuplivalla vedellä. Soodavesi, hiilihapotettu kivennäisvesi ja vissy ovat nesteitä, jotka todennäköisesti maistuvat näiden kuplajuomien ystäville.

Sanoilla tarkoitetaan puhekielessä usein samaa asiaa, mutta tarkalleen ottaen niissä on pientä eroa. Näistä on kuplavesi eli soodavesi eli hiilihapotettu vesi on yksinkertaisesti vettä, johon on liuennut hiilidioksidia paineen alla.

Veteen liuotettuna hiilidioksidi muodostaa hiilihappoa, joka puolestaan saa juoman maistumaan viileältä huoneenlämpöisenäkin. Lisäksi hiilihappo parantaa juoman säilyvyyttä. Näistä syistä etelän rantalomakohteissa vettä tarjoillaan usein kuplivana.

Pelkkä hiilihappo ei itsessään ole hampaille vaarallista, eli pelkkää maustamatonta soodavettä voi janojuomaksi hörppiä huoletta, mutta erilaisten virvoitus- ja urheilujuomien sekä makuvesien maku- ja makeutusaineet, hapot ja sokerit ovat haitaksi hampaiden kiilteelle.

Kuplavesien valmistamiseen tarkoitetut hiilihapotuslaitteet kävivät kuluttajille tutuksi ensin ravintoloista ja baareista, joissa kuplavettä ja virvoitusjuomia valmistetaan usein paikan päällä eikä kaadeta lasiin pullosta.

Hiilihapotuslaitteita alkoi ilmestyä suomalaisten kotikeittiöihin 2010-luvulla. Nykyään erimerkkisiä hiilihapotuslaitteita saa jo kaksinumeroisella summalla.

Kotikäyttöön tarkoitettu hiilihapotuslaite toimii useimmiten ilman sähköä, mutta laite vaatii toimiakseen yhteensopivan kaasupullon ja juomapullon. Kaasupullo sisältää tiiviisti pakattua hiilidioksidia, jonka määrää juomassa pystyy laitteessa yleensä säätämään. Mitä enemmän kuplia juomaansa haluaa, sitä enemmän juoman valmistaminen vaatii hiilidioksidia. Yleensä yksi hiilidioksidipullo riittää kotioloissa kymmeniin litroihin kuplavettä.

Limonadi on yksinkertaisimmillaan soodavettä, johon on yhdistetty makuainetta. Omatekoista limsaa voi siis valmistaa yhdistämällä soodavettä vaikka mehutiivisteeseen. Saksalaistyylinen schorle puolestaan syntyy soodavedestä ja mehusta, jolloin lopputuloksena on limonadia miedomman makuinen virvoitusjuoma.

Oman lukunsa kuplivien vesien maailmaan muodostavat erilaisia mineraaleja sisältävät vedet. Kivennäisvedeksi saa kutsua vettä, jossa on luonnostaan tai johon on lisätty kivennäissuoloja vähintään 500 milligrammaa litraa kohti. Kivennäisaineet, kuten kalium, magnesium ja kalsium, tuovat kivennäisveteen omanlaistaan makua.

Kivennäisvesi saadaan kuplivaksi lisäämällä kivennäisaineita sisältävään veteen hiilidioksidia. Tällaista juomaa kutsutaan hiilihapotetuksi kivennäisvedeksi.

Vissy eroaa hiilihapotetusta kivennäisvedestä siten, että siinä on muiden kivennäisaineiden ohella natriumia. Yleensä vissyssä on myös runsaasti kuplia.

Idea kuplien lisäämisestä veteen on muuten ikivanha, sillä alkuperäiset kuplavedet ovat syntyneet maan uumenissa, kuumissa lähteissä. Antiikin ajan terveyskylpylät syntyivät juuri tällaisten lähteiden äärelle, ja renessanssin aikaan 1600-luvulla lähteet nousivat uuteen kukoistukseen terveyden etsimisessä ja sairauksien kitkemisessä.

Yhä edelleen kylpyläkaupungeissa ympäri maailmaa voi nähdä ihmisiä nauttimassa näitä luonnon kuplavesiä, mutta niiden hörppimisessä olisi syytä olla tarkkana, ettei tule ryystäneeksi ylenmäärin esimerkiksi rikkiä.

Lähteet: Panimoliitto , McGill: The Origins of Soda Water, Hammaslääkäriliitto: Eroosio