Ruukkupersilja innostui ulkona kovaan kasvuun

Ruukkuyrtit ja -salaatit ovat mainio keksintö 1980-luvulta. Ruukkuvihreää ympäri vuoden!

Ostan salaattien lisäksi usein basilikaa, timjamia, rosmariinia, persiljaa ja tilliä. Basilika on suosikkini: en pysty nostamaan sitä ostoskärryyn nuuhkaisematta tuoksua.

Kotona yrtit kuitenkin nuukahtavat helposti, jos osa jää käyttämättä. Varta vasten säilytykseen suunnitellussa astiassakin yrtti tuppaa kuihtumaan, vaikka kuinka pidän sen pystyssä, omassa pussissaan valoisassa paikassa ja yritän kastella sopivasti.

Hengissäpito vaikeutui entisestään, kun yrttejä ei enää myydä muoviruukussa. Pelkän paakun pitäminen sopivan kosteana ei onnistu millään. Kasvin istuttaminen ruukkuun tuntuu liian työläältä.

Kasvukaudella on helpompaa, kun loput yrtistä voi tökätä ulos kasvilaatikkoon.

Viime kesästä on kokemusta sekä persiljan, timjamin, rosmariinin että basilikan kasvatuksesta ulkona.

Parhaiten pärjäsi persilja. Itse asiassa se kasvoi pihalla noin kymmenkertaiseksi alkuperäisestä. Napsin lehtiä moniin ruokiin ja voileivän päälle, ja se innostui yhä kovempaan kasvuun.

Rosmariini ja timjamikin selvisivät kohtalaisesti ulkona, ja satoa sai monta kertaa. Basilika ei sen sijaan viihtynyt. Muutaman päivän kuluttua istutuksesta lehdet olivat osittain mustuneet. Basilika on herkkä lämpötilan vaihteluille.

Kesän lopussa rosmariini ja persilja olivat edelleen hyvässä kunnossa. Siirsin ne ruukkuihin ja toin sisälle lämmittämättömälle terassille. Siellä ne sinnittelivät tammikuuhun asti, vaikka lämpötila painui useita kertoja pakkaselle.

Sitten molemmat kuolivat. Persiljan olisin odottanut pärjäävän pitempään, sillä se on kerran selvinnyt hengissä yli talven ulkonakin.

Kirjoittaja on MT:n toimitussihteeri.