Siellä se kellui, lohen kokonainen pää. Hetkeä aiemmin kala oli pilkottu keittoa varten venäläisille matkailijoille, jotka halusivat osallistua aterian valmistukseen. Pää oli ilmeisesti herkullisin osa, sillä se annosteltiin illan emännän lautaselle. Keitto oli maukas, mutta lautaselta tuijottava kalan naama siirtyi vaivihkaa biojätteeseen, kertoi ryhmää emännöinyt ystäväni. Kokemus ei silti ollut huono.
12. helmikuuta vietetään Suomessa kalakeittopäivää. Teema on kalakeittoa kaikista keittiöistä. Pro Kala -sivustolla jaetaan reseptejä, kuvia sekä ravintolavinkkejä paikoista, joista saa hyvää kalakeittoa. Suomen keittiömestaritkin haastavat kalan keittoon. Aion tarttua haasteeseen. Noloa tunnustaa, mutta niin kuin järvikalaa rakastankin, en ole siitä montakaan keittoa keittänyt. Kuhat, muikut ja ahvenet päätyvät yleensä pannulle tai uuniin, hauki on jalostunut pihveiksi. Miehen tekemä muikkukeitto on kertaalleen marinoinut autoni penkit kesällä. Haju säilyi pitkään, mutta ei tätä keittolaiskuutta oikein voi perustella silläkään.
Madekeitto on harvinaista herkkua, jota kannattaa syödä aina, jos sitä jostain saa. Anopin haukikeitto on ihanaa. Paikallisen kalakaupan oma lohikeitto lähes vie kielen, ja myös lapset rakastavat sitä.
Kalakaupan resepti on salainen, sitä olen jo kysynyt. Mutta ehkäpä anopin haukikeiton resepti ei ole. Taidan aloittaa siitä. Samalla heitän ilmaan lammasteurastaja Kaarin Knuuttilan ehdotuksen haastaa ruuanlaittajat lammaspatapäivään. Toivottavasti lammastakin kokattaisiin joukolla jo tänä vuonna.