Nyt on jo torstai, mutta vieläkin jääkaapissa kummittelee lauantaina tehtyä lasagnea. Olen syönyt sitä joka päivä, paitsi tiistaina kun söin leipää.
Sitä on vielä reilu annos jäljellä. Jos lähes ylensöisi tänään, se loppuisi. Mietin sitä jo eilen, kun leikkasin palasta ja harmittelin, kun ei mennyt tasan. Mutta ehkä jätän vielä vähän huomiseksi välipalan ja iltaruuan väliin.
Eikä kyllästytä yhtään. Ensinnäkin lasagne on yleisesti hyvää. Tässä on vielä bufalamozzarellaa kimpaleina kuorrutteena ja basilikaa kerrosten välissä, joten se on erikoisen hyvää. Maku on tietysti parantunut vanhetessaan.
Joskus ehkä kyllästyttää syödä samaa ruokaa päivätolkulla mutta useimmiten ei. Olen yleensä suorastaan onnellinen, kun ruokaa on valmiina. Siksi teen sitä yhden hengen talouden näkökulmasta tavallisesti järjettömän määrän. Lasagnesta tosin ansio kuuluu kaverille, joka sen teki ja jätti jämät ilokseni.
Ruuan varastoiminen valmiina vähentää selvästi ruokahävikkiä. Laitettua ruokaa ei jää koskaan yli, mutta raaka-aineita tuppaa unohtumaan jääkaapin perälle. Olen monta kertaa kääntynyt reissuun lähtiessä takaisin laittamaan lopun ruuan pakkaseen, mutta porkkanapussia ei ole tullut mieleen pelastaa vaikka kaverille annettavaksi.