Vuoden paras sesonki on käsillä – pikkusitrukset ovat täydellinen välipala ja jälkiruoka

Kesä ja alkusyksy ovat kotimaisten vihannesten ja hedelmien juhla-aikaa. Monelle se onkin vuoden suosikkisesonki, kun tarjolla on kotimaisia, edullisia ja herkullisia vihanneksia.

Niin paljon kuin rakastankin suomalaisia marjoja, hedelmiä ja vihanneksia, on pakko myöntää, että juuri nyt on käsillä sesongeista paras: sitrushedelmien aika.

Syksyllä alkava pikkusitrusten kausi aiheuttaa minussa jonkinlaisen hullaantumisen. Raahaan kotiin kilokaupalla satsumia, klementiinejä ja mandariineja joka viikko. Tammikuussa sitrushedelmien kulutus karkaa käsistä, kun veriappelsiinit saapuvat kauppoihin.

Kotimaiset omenat muistuvat toki aina välillä mieleen, mutta tässä kohtaa niitä on saanut syödä yllin kyllin, vaikka ei ostaisi kaupasta yhtäkään. Sukulaisten ja ystävien pihapuut ja naapuruston saa ottaa -korit tarjoavat omppuja jatkuvalla syötöllä.

Niitä on kuivattu, säilötty hilloiksi ja leivottu piirakoiksi. Ennen kaikkea niitä on syöty sellaisenaan ties kuinka monta kiloa.

Mutta sitrushedelmät – niihin en kyllästy ikinä. Syys–lokakuussa joka aterian kylkeen kuuluu satsuma. Marraskuussa vuoron saavat klementiinit, tammikuussa veriappelsiinit ja keväämmällä greipit.

Olen opettanut useammankin ystäväni syömään verigreippiä herkkuna. Greippi keskeltä halki, pinnalle ripaus sokeria ja sitten hedelmälohkot voi lusikoida suoraan suuhun.

Appelsiinit jäävät yleensä kauppaan, sillä niiden kuoriminen ja syöminen on minusta liian vaivalloista. En voi sietää hedelmien pintaan jäävää karvasta valkoista höttöä. Mehuksi puristamalla sen ongelman voi onneksi välttää.

En tiedä, voiko liiallisella sitrushedelmien syömisellä olla jotain haittoja. Tätäkin kolumnia kirjoittaessa söin kolme satsumaa. Eipä ainakaan keripukki iske.