Kirja-arvio: Ei myrskyä maitolasissa, vaan selvää asiaa

Maito, Superjuomasta kiistakapulaksi -kirja on ulkoasuaan myöten rauhallisen asiallinen katsaus siihen, miten maitoon on Suomessa suhtauduttu. Kirjassa viehättää paitsi sen kiihkottomuus, myös henkilökohtainen, pohdiskeleva ote.

Kirjoittaja Tiina Sarja on tekniikan tohtori, mutta myös tiedeviestinnän maisteri, mikä todella näkyy kirjassa. Teksti on sujuvaa ja helposti ymmärrettävää. Kirjoittaja lähtee liikkeelle omista kokemuksistaan mummolan navetassa ja lopettaa luvussa Kippis ja kulaus pohdintaan, kannattaako maitoa enää juoda.

Siinä välissä Sarja käy läpi maidontuotannon ja -kulutuksen vaiheet sodanjälkeisestä Suomesta tähän päivään, aina koronakriisiin saakka. Ilmastonmuutos, turvepellot, luonnon monimuotoisuus, hiilensidonta, lehmien röyhtäilemä metaani – näitä ja monia muita haasteita Sarja käy läpi: mikä ongelma on ja mitä sen ratkaisemiseksi on yritetty tehdä.

Sarja ei tyydy vain teoreettisiin katsauksiin, vaan käy itse esimerkiksi parsinavetassa ja luomutilalla tutustumassa eläinten oloihin. Hän kuvailee seikkaperäisesti, miten eläimiä hoidetaan ja vaikuttuu tuottajien osaamisesta.

Kirjan teon myötä Sarjan arvostus maidontuottajia kohtaan kasvoi. Hänen mielestään Suomi voisi olla osa ilmastoratkaisua, koska Suomessa maidontuotanon hiilijalanjälki on maailman alhaisimpia ja maidonjano maailmalla kasvaa. Suomesta kannattaisi siis viedä hiilineutraaleja maitotuotteita.

Itsensä Sarja määrittelee ympäristön tilasta välittäväksi sekasyöjäksi. Loppuluvussa hän tulee siihen tulokseen, että Suomen kannattaisi kasvattaa omavaraisuuttaan ja siihen tulisi luoda kannustimia.

Sarja huomauttaa myös, että vaikka maidonjuonti Suomessa vähenee, niin juustojen kulutus kasvaa ja erityisesti tuontijuustojen. ”Olemme siis ulkoistaneet juuston ympäristövaikutukset muualle. Tarvitseeko puolta syömästämme juustosta todella rahdata ulkomailta?” Sarja kysyykin, voisivatko kotimaiset artesaanijuustot nousta trendiksi kuten pienpanimo-oluet.