Viipurin Linnankadulla myytiin 1920-luvulla sekatavarakaupassa simaa. Kuva: Valokuvaamo K. W. Miettinen / Lappeenrannan museot, Finna
Tiedätkö, miksi simaa juodaan vappuna? Simakauppa kävi kuumana jo keskiajalla, ja sitä tuotiin Suomeen enemmän kuin olutta
Sima liitetään nykyään vahvasti vappuun, mutta aiemmin se oli yhtä suosittu juhlajuoma kuin olut tai viini. Alkoholia vahvassa juomassa oli jopa 17 prosenttia.
Sima on kuulunut suomalaisten juhlapöytiin jo satoja vuosia. Kuva: iStockSiman historia on todella värikäs ja kantaa yli tuhannen vuoden taa. Jo esihistoriallisella ajalla nautittiin simaa, joka on tullut tunnetuksi erityisesti viikinkien juomana. Keskiajalla simakauppa kävi erityisen kuumana.
Sima virtasi jo 700–1000-luvuilla viikinkien juhlissa. Viikinkisima valmistettiin hunajasta. Mitä enemmän hunajaa juoman valmistamiseen käytettiin, sitä vahvempaa siitä tuli ja sitä paremmin se säilyi.
Olen itsekin valmistanut viikinkisimaa hyvin tuloksin, joskin sen tekeytymisessä meni pitkään. Lopputuloksena oli todella miellyttävä juoma, jossa pieniä kupliakin oli pullokäymisen myötä.
Keskiajalla simaa himoittiin vähintäänkin yhtä paljon kuin nykypäivänä – joskin sitä oli vaikeammin saatavilla. 1500-luvulla sima oli viinin jälkeen suosituin tuontijuoma syrjäyttäen oluenkin. Simaa tuotiin yleensä Lyypekistä ja Riiasta.
Simaa valmistettiin tuolloin myös Suomessa esimerkiksi Turun Linnassa. Siman on kerrottu olleen yksi kuningas Kustaa Vaasan suosikkijuomista.
Simabisnes kukoisti keskiajalla ja yksi kauppaa käyneistä oli varakas kauppias Valpuri Innamaa. Innamaa oli yksi harvoista tuon ajan naisista, jotka kävivät kauppaa huolimatta lainsäädännön naisille asettamista rajoituksista. Innamaa kuljetti simaa Itämeren satamiin neljällä kauppalaivallaan.
Hebla Sparren simaresepti 1500-luvulta
Erik Flemingin maakirjassa on säilynyt osittainen simaresepti 1500-luvulta. Kyseessä on luultavasti sama resepti, millä hänen vaimonsa Hebla Sparre pani simaa.
Hunajan ja veden suhdetta ei ole reseptissä säilynyt, mutta vahvimpiin simoihin voitiin käyttää jopa puolet hunajaa.
Hunajavettä keitettiin, sen päältä kuorittiin vaahto, jäähtyneeseen nesteeseen lisättiin hiiva ja annettiin käydä, kunnes hiiva muuttui ruskeaksi. Tämän jälkeen sima tynnyröitiin, ja vuoden kypsytyksen jälkeen sima oli valmista juotavaksi.
1700-luvulla sima ei ollut samanlaista kuin keskiajalla. Siinä oli vähemmän alkoholia ja sitä nautittiin lähinnä yläluokan kesävirvokkeena. Raaka-aineet olivat kalliita, eikä niillä ollut kaikilla varaa.
Vappuun sima yhdistyi tiettävästi vuoden 1755 jälkeen, kun tukholmalainen kokki ja taloudenhoitaja Cajsa Warg julkaisi reseptikirjan kokkauksistaan. Wargin reseptin mukaista simaa tarjoiltiin pappiloiden vappukesteillä koko seurakunnalle.
Sima alkoi yleistyä taas 1800-luvulla, kun sokeri syrjäytti hunajan ja siman raaka-aineet olivat myös työväen kukkarolle sopivia. 1800-luvun lopulla sima oli suosittu virvoitusjuoma myös kaupungeissa ja sitä myytiin kioskeissa ja kahviloissa. Näin se alkoi löytää tiensä koko kansan kesäjuomaksi.
Fariinisokeri on yksi siman keskeisistä ainesosista. Töölön sokeritehtaalla fariinisokeria valmistettiin jo vuonna 1889.
Raittiusliike voimistui 1800-luvun lopulla. Työväen juomalakkolistoille saatiin kymmeniä tuhansia suomalaisia, jotka sitoutuivat lopettamaan vahvojen alkoholijuomien käytön ainakin vuodeksi. Suuri työväen juomalakko alkoi vappumarssilla vuonna 1898, jota ylioppilaat tukivat. Raittiin vapun virvokkeeksi soveltuikin sima, mikä liitti juoman lähtemättömästi vappuun.
Siman asema vahvistui vielä kieltolain jälkeisen raittiusliikkeen aikaan 1919–1932, jolloin simaa kannustettiin juomaan samppanjan sijaan. Simaa hörpittiin näin vapun aikaan, mutta läpi vuodenkin monessa taloudessa. 2000-luvulla sima alkoi saada erilaisia variantteja, ja juhlajuomaa alettiin maustaa. Nykypäivänä kaupoissakin on monia erilaisia simoja, joissa maistuu esimerkiksi vadelma tai appelsiini.
Lähteet: Dan Sukker, Turun Linnan blogi
- Osaston luetuimmat
