Muistan muutaman asian ajalta, kun olin kolmevuotias. Yksi muistamani asia on, että vanhempani hankkivat tiskikoneen.
Sitä, että muistan tiskikoneen saapumisen taloon, voinee pitää enteellisenä. Arvostan nimittäin suuresti tiskikoneen säästämää aikaa ja vaivaa keittiössä.
Jouduin ottamaan tiskiharjan kauniiseen käteen toden teolla vasta 19-vuotiaana ensimmäisen opiskelijakämppäni pikkuruisessa keittokomerossa.
Voisi luulla, että käsin tiskaamista inhoavan henkilön tiskikoneettomassa keittiössä likaiset astiat jäävät viikkokausiksi löyhkäämään altaaseen. Näin ei kuitenkaan päässyt käymään, sillä huomasin vihaavani altaassa lojuvia tiskejä vielä enemmän kuin niiden tiskaamista.
Suhtaudun käsin tiskaamiseen samoin kuin kaatosateessa pyöräilyyn: omalla nopeudella pystyy vaikuttamaan siihen, kuinka pian koettelemus on ohi.
Yritin pitkään ratkaista seuraavan ongelman: miten pystyisin yhdistämään tiskikoneen hankinnan ja jatkuvan muuttamisen. Vuokra-asunnoissa kun on harvoin tiskikonetta tai edes oikeankokoista paikkaa sille. Lisäksi tiskikonetta on viheliäistä roudata uuteen asuntoon.
Lopulta marssin kodinkoneliikkeeseen ja sanoin, että myykää minulle mahdollisimman pieni ja muuttoystävällinen tiskikone, joka mahtuu mihin tahansa asuntoon.
Lopputuloksena hankin pöytämallisen tiskikoneen, joka näyttää lähinnä isolta mikroaaltouunilta. Samalla rahalla olisi saanut myös täysikokoisen, 60 senttiä leveän koneen, mutta väliäkö sillä.
Tiskikoneellinen elämä oli taattu myös tulevissa asunnoissa.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Lopulta marssin kodinkoneliikkeeseen ja sanoin, että myykää minulle mahdollisimman pieni ja muuttoystävällinen tiskikone.