Hellan kulmalla: Made haastaa Norjan turskan

Madesesonki on parhaimmillaan nyt sydäntalvella. Samaan aikaan kalakattiloihin on tarjolla norjalainen skrei, Norjan rannikolta kalastettu vaellusturska. Talvisesongin kunkkuja molemmat.

Kalakeitosta pitävänä kumpikin turska-suvun edustaja pääsee vielä talven mittaan kotiruuaksi, mutta nyt tehdään madekeittoa!

Kaltatusta mateesta oli nahka poistettu jo kalatiskillä. Tuoksu oli tuore.

Sanovat, että nahan kanssa mateesta syntyy parempi liemi. Lima nahan päältä tosin on harjattava tai veitsellä otettava pois. Näin valmistettuna keitto oli edesmenneen appiukonkin makuun.

Kalan tuntomerkkeinä on iso pää viiksisäikeineen. Yli puolet pohjakalan pituudesta on pyrstöä.

Kala veitsellä paloiksi ja veteen keittymään. Kalan iso pää jäi perkeisiin.

Sipulia, kiinteitä annabella-perunoita, pilkottuja porkkanoita, tilliä, maustepippuria ja muutama laakerinlehti.

Keitetystä turskasta on helppo poistaa ruoto vaikka erillisellä lautasella. Kuva: Kimmo Lundén

Loraus kermaa kruunaa maukkauden.

Liikaa ei kannata keittoa maustaa, ettei mateen hieno maku peity.

Juomana Mallaskosken ”synkkyydestä syntynyt Snow how dark ale” – sopii hyvin lumilapiosesonkiin.

Made liikkuu ja käy pyydykseen, mutta varsinainen merten vaeltaja on mateen turska-sukulainen, Norjan skrei.

Kalatiskeillä on tammikuun puolivälistä ollut tarjolla upeita vaellusturskan fileitä. Skrein nimi tulee norjan kielen sanasta skride joka tarkoittaa vaeltelua. Saapuessaan Lofootteja ympäröiviin vesiin Norjan luoteisrannikolla kalat ovat päättäneet noin 600 kilometrin mittaisen matkan.

Skrei-turskan sesonki alkaa virallisesti ystävänpäivästä ja jatkuu maalis-huhtikuulle.

Madekeiton loputtua ehkäpä seuraavaksi ateriaksi paistettua skrein seläkettä voi-valkoviinikastikkeella!