Kirja-arvostelu: Lihapuhetta tuottajan näkökulmaa unohtamatta

Suomalaisista 99 prosenttia syö jonkinlaista lihaa, ja lihan kulutus on kasvanut kaksinkertaiseksi 50-luvulta. Miksi me suomalaiset pidämme niin lihasta, mikä siitä tekee tärkeää ja luopumisesta niin radikaalia? Syitä esitetään monia: Liha mielletään maskuliiniseksi, ravitsevaksi, juhlavaksi ja helpoksi. Se määrittää koko aterian nimen.

Teoksessa ”Vähemmän lihaa: kohti kestävää ruokakulttuuria” 11 tutkijaa selvittää kulutuksen syitä ja seurauksia.

Nimestään huolimatta kirja on sopivaa lukemista myös lihan ystävälle. Aiheen analyyttinen tarkastelu antaa uusia kulmia suomalaiseen lihakulttuuriin, vaikka moraalinenkin viesti on selvä: suuri ilmasto- ja terveysteko ruokavaliossaan on vähentää lihan kulutusta ja korvata sitä kasviksilla, joita me suomalaiset saamme keskimäärin liian vähän.

Kirjassa on yhdeksän lukua, joissa käsitellään aihetta. Professori Mikael Fogelholm käy läpi lihan terveysvaikutuksia. Hänen mukaansa ihminen on fysiologisesti sekasyöjä, joka tulee, huolellisuutta noudattaen, hyvin toimeen vegaaniruokavaliolla.

Näkökulmaltaan tuoreinta antia ovat pohdinnat lihan merkityksestä Suomen maataloudelle. Professori Heikki Lehtonen tarkastelee, miten maatalouspolitiikka on vaikuttanut lihantuotantoon ja spekuloi mitä kävisi tuotannolle ja omavaraisuudelle, jos lihankulutus putoaisi nykyisestä.

Tutkimusprofessori Anu Hopian luku kertoo mikä lihasta tekee niin makuhermoja kutkuttavaa ja miksi torjuntareaktio syntyy, kun karjalanpaisti korvataan papuhöystöllä.

Lihan mehevyyttä on vaikea saada aikaan kasvikunnan tuotteilla, mutta kasvikunnasta löytyy paljon mahdollisuuksia kun katsoo porkkanaa pidemmälle.

Lukujen jaottelu on johdonmukainen, sisältö monipuolinen ja teksti helppolukuista. On lisäksi virkistävää, että kirjassa otetaan huomioon myös tuottajan näkökulma.

Lue lisää:

Kirja-arvio: Safkatutka sisältää paljon väärää tietoa