Omat hernekeitot mukaan vai haarukka rohkeasti eksoottiseen pöperöön? Valintaan vaikuttaa paitsi oma maku, myös kulttuuritausta
Ruokamatkailuun on löydetty monenlaisia syitä elämyksistä identiteetin rakentamiseen.Tilaajalle
Poronkäristys on Lapista tuttua. Poro ruokana voi kuitenkin mietityttää turisteja. Kuva: Jaana KankaanpääNorjasta palaava matkailija ostaa matkamuistoksi herajuustoa, Italiassa käynyt kehuu syöneensä aitoa tiramisua ja Thaimaassa matkaileva kertoo elämänsä tulisimmasta ruoka-annoksesta. Useimmat suomalaiset todennäköisesti pitävät heidän käytöstään normaalina, sillä olemme tottuneet ajattelemaan, että ulkomailla kannattaa tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin.
Ei ole kuitenkaan itsestäänselvää, että kaikkia maailman matkailijoita kiinnostaisi paikallinen ruokakulttuuri, kertoo matkailututkimuksen yliopistonlehtori Monika Lüthje Lapin yliopistosta.
”Meidät ihmisethän voidaan jakaa karkeasti kahteen leiriin. Toisia kiinnostaa tutustua uusiin makuihin, toiset taas pitäytyvät vanhoissa tutuissa ruuissa.”
Jokaisen makumieltymykset ovat tietenkin yksilölliset, mutta myös kulttuuritaustalla on vaikutusta siihen, kuinka hanakasti ihmiset keskimäärin hakeutuvat uusien ruokalajien ääreen. Se, että haluaa matkoilla maistella uusia makuja, on Lüthjen mukaan vahvasti länsimainen ilmiö.
Sen sijaan monissa Aasian kulttuureissa on tavallisempaa pitäytyä tutuissa murkinoissa myös matkoilla.
”Esimerkiksi tänne Rovaniemelle tulevat aasialaiset turistit haluavat kokeilla paikallisia makuja yleensä vain yhtenä päivänä”, Lüthje kertoo.
Eivät kaikki länsimaisetkaan turistit silti kovin hanakasti suomalaista ruokaa haarukoi. Lüthje mainitsee esimerkkinä brittiläiset jouluturistit, joita suomalainen joulupöytä harvoin kiinnostaa. Porokaan ei briteille yleensä maistu, sillä poro on heille enemmänkin satuhahmo ja Joulupukin lentävä apulainen. Kaikki suomalaisetkaan eivät toki halua maistella ulkomailla sikäläistä ruokaa, vaan pakkaavat omat ruisleivät ja hernekeitot mukaan.
Vaikka Lüthje on tutkinut ruokamatkailuun liittyviä ilmiöitä vuosikymmenet, hänen on edelleen vaikea ymmärtää, miksi paikallinen ruoka ei kiinnosta kaikkia matkailijoita.
”Tunnen oloni jopa hieman loukatuksi, jos joku valitsee täällä McDonald’sin eikä anna suomalaiselle ruualle edes mahdollisuutta.”
Toisaalta Suomessa turisteille tarjottu ruoka on usein varsin kaukana arkiruuasta. Ravintoloiden ”perinteisten suomalaisten ruokien” perusteella voisi nimittäin luulla, että täällä kaikki syövät lohta ja poroa päivittäin.
”Keskivertosuomalaisen ruokapöydässähän on todennäköisemmin mikropizza tai maksalaatikkoa”, Lüthje sanoo.
Lapissa toteutettiin lähiruokamatkailuhanke ennen koronapandemiaa. Lüthje teki hankkeeseen liittyen ruokamatkailua koskevan kirjallisuuskatsauksen ja havaitsi neljä syytä, jotka eri maissa tehtyjen tutkimusten mukaan saavat matkailijat hakeutumaan paikallisten makujen äärelle.
Ensinnäkin ruoka tarjoaa mahdollisuuden tutustua paikalliseen kulttuuriin helpolla tavalla. Myös matkoilla on joka tapauksessa pakko syödä, joten miksi ei samalla tekisi makuaistimatkaa siihen, mitä paikalliset syövät.
Toiseksi ruoka on tapa hakea matkoilla elämyksiä. Lüthje huomauttaa, ettei elämys aina tarkoita annosta ravintolassa, vaan ruoka venyy ohjelmapalveluissa vaikka mihin. Esimerkiksi kalastusmatka ja saaliin paistaminen nuotiolla tai retki mustikkametsään ja marjonen leipominen piirakaksi ovat ruokaan liittyviä elämyksiä siinä missä Michelin-tähdillä ryyditetyt illallisetkin.
Kolmas ruokamatkailuun liittyvä näkökulma nivoutuu kestävyyteen ja vastuullisuuteen. Paikallisen ruuan nauttiminen on tapa tukea paikallista yrittäjyyttä eikä esimerkiksi globaalia suuryritystä.
”Paikallinen ruokahan on sekä ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti että kulttuurisesti kestävää, sillä rahaa jää enemmän paikallisille, ruoka on tuoretta eikä kuljetuksesta synny turhia päästöjä”, Lüthje tiivistää.
Neljättä ruokamatkailuun liittyvää ilmiötä voisi kuvailla esimerkiksi sanoilla ”sosiaaliset syyt”. Näitä syitä on monenlaisia, ja yksi niistä liittyy jaettuihin kokemuksiin. Matkoilla yhdessä nautitut ateriat nimittäin tarjoavat matkaseurueelle myöhemmin yhteistä muisteltavaa.
Ruoka on myös trendi, jonka ympärille on kehitetty jos jonkinlaista tv-ohjelmaa, lehteä, blogia ja muuta sisältöä. Ruokaan liittyvillä matkamuistoilla, -muisteluilla ja sosiaalisen median päivityksillä onkin mahdollista hakea statusta omassa piirissä, joka jakaa saman kiinnostuksen ruokaan.
”Ruokamatkailusta kertomalla on siis mahdollista rakentaa matkailijaidentiteettiä ja osoittaa, että olen ruokaihminen ja matkailija, en pikaruokaa syövä turisti”, Lüthje kuvailee.
Lisäksi ruoka tarjoaa mahdollisuuden olla sosiaalinen myös paikallisten kanssa.
”Jos käy torilla juttusille paikallisen ruuantuottajan kanssa, saattaa saada paikalliseen ruokaan uudenlaista näkökulmaa”, Lüthje huomauttaa.
- Osaston luetuimmat
