Hellan kulmalla: Savukalkkunasta tuli meidän kunkku
Kolumnin kirjoittajan joulupöydässä ei ole ollut sikaa pariin vuosikymmeneen.
Pirjo Loiskekosken perheen joulupöydässä syödään kinkun sijasta savukalkkunaa. Kuva: Kari Salonen”Kinkku on joulupöydän kunkku”, niin hoetaan joka vuosi joulun alla. Minua lause on alkanut ärsyttää, sillä meidän joulupöydässämme ei ole ollut sikaa pariin vuosikymmeneen.
En ole koskaan kaivannut kinkkua jouluna. Sitä on tullut syötyä jo pari kertaa ennen aattoa, ja se on riittänyt minulle.
Mietin aikoinaan vaihtoehtoa kinkulle, kun huomasin synnyinseutuni paikallislehdessä pienen rivi-ilmoituksen: ”Savustettua kalkkunaa jouluksi.”
Soitin ilmoittajalle ja innostuin tilaamaan kalkkunan. Myyjä toimitti linnun Matkahuollon kautta.
Kalkkuna saapui pari päivää ennen joulua. Lintu oli vanhanajan savusaunassa kypsytetty, se oli musta kuin mikä. Kun leikkasin linnusta makupaloja, kädet, veitsi, pöytä ja lähellä olevat astiat olivat aivan mustia.
Kalkkuna vei kielen mennessään, se maistui aivan taivaalliselta. Nautintoa ei himmentänyt edes tieto mahdollisista haitallisista aineista. Jouluna ei tarvitse kantaa huolta sellaisista.
Savustetusta kalkkunasta tuli kertaheitolla meille se ruoka, jota on pakko saada jouluksi.
Kehuin kehumasta päästyäni kalkkunaa myös läheisille. Moni heistäkin tilasi linnun luottotoimittajaltani.
Asiakassuhde jatkui.
Vuosien päästä minulla oli asiaa synnyinseudulleni joulun alla. Samalla reissulla toin viisi kalkkunaa mukanani ja jakelin niitä naapurille, sukulaisille ja ystäväperheille.
Sitten kalkkunakasvattajani kertoi lopettavansa tuotannon. Olimme pulassa.
Onneksi Elma-messuilta löytyi toinen savustettua kalkkunaa tuottava yrittäjä. Jouluni on edelleen kalkkunan tuoksuinen hamaan tulevaisuuteen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat