Puhtaus on puoliruokaa, sanotaan. Aivan totta, mutta puhtaus, kaunis kattaus ja herkullinen ruokakaan eivät aivan takaa onnistunutta ateriaa.
Seura on vielä oma lukunsa. Jokaisella ikäryhmällä on omat pöytähaasteensa. Vauvat kuolaavat ja sotkevat ja vaippa pitää vaihtaa juuri ruoka-aikaan. Heti, kun leikki-ikäiset oppivat puhumaan, he haluavat puhua vain pyllystä.
Kouluikäiset kysyvät samoja vaikeita kysymyksiä uudestaan ja uudestaan, erityisesti kuolemasta ja seksistä. Teini-ikäiset eivät taas puhu mitään, elleivät voi valittaa ruuasta.
Aikuisten puhelin kilahtelee jatkuvasti, ja pomo soittaa juuri, kun kaikki istuvat yhteiselle aterialle. Keski-ikäiset haluavat puhua politiikkaa ja sitä vanhemmat paheksua kaikkien muiden syömisiä ja syömättä jättämisiä.
Ruuan jakaminen on kuitenkin ihmisessä piilevä perustarve. Ruokapöytä on luonteva areena päästä selville siitä, mitä kunkin elämään kuuluu. Siksi ainakin vastuullisiksi aikuisiksi itsensä tuntevien kannattaa tuoda pöytään ruokarauha. Älä syyllistä, älä jankkaa, käsittele ristiriidat muulla ajalla.
Myös ruokavalinnoissa kannattaa rennosti mennä siitä, missä aita on matalin. Kaikkea voi maistaa, mutta maha täyttyy myös vaikkapa ruisleivällä.