Ulkomaisia tuotteita tarvitaan, painottaa Kaupan liiton tuore johtaja Kari Luoto – ”Se, että on muutakin tarjolla, ei ole ollenkaan huono juttu”

Huhtikuussa Kaupan liiton toimitusjohtajaksi Päivittäistavarakauppa ry:n johtajan paikalta siirtynyt Kari Luoto vieraili keskiviikkona MT Livessä.

Keskustelussa nousi esiin alkuviikon puheenaihe S-ryhmän päätöksestä pudottaa Atrian porsaanfilee pois valikoimasta ja tuoda tilalle vastaava tanskalainen tuote.

Luoto ei lähtenyt kommentoimaan yksittäisen yrityksen päätöksiä, mutta hän puhui asiasta yleisesti.

”Kun kyse on yhdestä tuotteesta, ei kyseessä ole hirveän iso asia. Meillä suomalaisessa kaupassa, kotimaisuusaste on todella korkea. Se, että on myös jotain muuta tarjolla, ei ole ollenkaan huono juttu”, Luoto totesi ja jatkoi:

”Jos puhutaan siitä, että Suomessa tuotetun ruoan pitäisi saada joku preemio suhteessa ulkomaiseen ruokaan, niin millä tavalla hinnoittelueroa pystytään rakentamaan, jos tarjolla ei edes ole ulkomaista tuotetta. Eli jos tarjolla on ainoastaan samojen laatustandardien mukaan toimitettuja, kotimaisia tuotteita, eikä verrokkia.”

Lisäksi Luoto kysyi, mitä tapahtuu tilanteessa, jossa suomalaisia elintarvikkeita viedään ulkomaille.

”Jos asiaa ajatellaan toisin päin: On hyvä asia lisätä elintarvikevientiä Suomesta, mutta mitä jos kohdemaassa ajatellaan samalla lailla asiasta eli heti, kun tulee tuote jostain muualta, lähdetään hakemaan sitä, miksi valikoimassa on yksi vieraileva tuote jostain toisesta maasta”, Luoto sanoi.

Kuinka korkea kotimaisuusasteen sitten pitäisi olla? Luodon mukaan kysymys on haastava.

”Jos tällä hetkellä puhutaan, että ruokakaupassa kotimaisuusaste on noin 80 prosenttia, on se tosi korkea. Kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että kuluttajille on tarjolla kaikkia tuotteita.”

Luoto totesi, että kaupan omat merkit ovat kuluttajien kannalta tosi hyvä asia.

”Se kilpailuttaa brändituotteita. Näin se on myös toisille valmistajille hyvä asia. On paljon yrityksiä, jotka pystyvät näin täyttämään tyhjää kapasiteettia. On yrityksiä, joilla ei ole osaamista, eivätkä ne halua panostaa brändin rakentamiseen. Omat merkit voivat taata tien, jonka kautta yritykset pääsevät myymään tuotteita.”

”Yksi vaihtoehto on tehdä elintarvikevientiä kaupan omien merkkien kautta.”

Kaupan omista merkeistä (private label) on puhuttu jopa markkinahäiriköinä. Luoto ei allekirjoita näkemystä siitä, että kauppa pystyisi hintakilpailussa omiin merkkeihin keskittymällä vaikuttaman tuotantoketjun tulonjakoon.

”Se on osa kilpailutusta eli sitä, miten kuluttajille voidaan tarjota vaihtoehtoista valikoimaa. Neuvottelu private label -tuotteiden valmistamisesta käydään pitkälti elintarviketeollisuuden ja kaupan yritysten välillä.”

Luodon mukaan on ollut hienoa nähdä, että ikävien kriisien johdosta keskusteluyhteys suomalaisessa ruokaketjussa alkutuottajien, elintarviketeollisuuden ja kaupan välillä on parantunut.

”On todella tärkeä asia, että se on ollut enemmän ratkaisuhakuista ja eteenpäin katsovaa, mitä se ehkä ei ole ollut.”

Luoto nosti esille tekeillä olleet selvitykset, joista käy ilmi, miten raha on jakautunut ruokaketjussa. Tämä tuo tekee hänen mukaansa keskustelusta avoimempaa ja tuo siihen faktapohjaista tietoa.

”Elintarvikeketjusta saatavaa tietoa voitaisiin hyödyntää paremmin koko ketjun ohjaamisessa. Vaatii tietynlaista osaamista, että data pystytään murskaamaan ja tekemään siitä johtopäätöksiä.”

Kaupan ja elintarvikeyritysten välistä keskustelua olisi Luodon mukaan hyvä välittää myös tuottajaportaaseen.

”Kaupan yritykset käyvät elintarvikeyritysten kanssa syvällistäkin keskustelua tulevista jaksoista. Tässä olisi hyvä kysyä, millä tavalla tämä keskustelu välittyy alkutuottajille. Sopimustuottajille pitäisi jalostaa näkemystä siitä, että mitä on myyty ja mitkä ovat näkymät tulevaan.”