Tällä vuosituhannella suomalaisten viiniostoksissa muuttui sekä määrä, laatu että maku
Suomalaisten viinimaku on kuivunut tällä vuosituhannella.
Anri Lindströmin mukaan suomalaisten viinimaun laatutietoisuus on kasvanut ja viinimaku kuivunut. Kuvituskuva Kuva: Jaana KankaanpääSuomalaiset ovat perinteisesti olleet panimokansaa, jolle ovat maistuneet myös tisleet. Sen sijaan viinit ovat vallanneet tilansa alkoholimarkkinoilta vähitellen, kertoo Alkon palvelu- ja tuotekouluttaja Anri Lindström.
”Selailin juuri Alkon ensimmäistä hinnastoa vuodelta 1932. Hinnasto oli ohut ja lyhyt, ja viinivalikoima tuli ainoastaan Euroopan klassikkoalueilta, lähinnä Ranskasta.”
Suomalaisten viinimaku on Lindströmin mukaan keikahtanut melkoisesti muutamassa vuosikymmenessä. Jos vertaa esimerkiksi suomalaisten 1990-luvun ja 2020-luvun viiniostoksia, muutos koskee sekä määrää, laatua että makumaailmaa. Viinistä ollaan kiinnostuneita, laatutietoisuus on kasvanut ja viinimaku kuivunut.
Suomalaisten viinimaun muutokseen on vaikuttanut tarjonta. Vuosituhannen alussa Alkon hyllyille saatiin entistä enemmän Uuden maailman viinejä. Chileläis- ja australialaisviinit toivat viinitarjontaan aiempaa enemmän valikoimaa kohtuulliseen hintaan.
”Tällaiset mehevät ja auringolta maistuvat viinit ovat osa samaa maailman avartumista kuin se, että Suomessa syödään nykyään sushia ja tex-mexiä”, Lindström tiivistää.
Hän huomauttaa, että suomalaisten asennoituminen uusiin makuihin on muuttunut tällä vuosituhannella, ja muutos lähtee nuorista ikäluokista. Syy tähän piilee globalisaatiossa ja digitalisaatiossa.
”Ruoka- ja juomavaikutteita saadaan sekä matkustamalla että etenkin sosiaalisen median avulla. Kun näkee kaikenlaista kiinnostavaa, inspiroituu itsekin kokeilemaan.”
Nuori polvi suhtautuu viineihin Lindströmin mukaan oikealla tavalla, eli mutkattomasti.
”Nuoret aikuiset uskaltavat etsiä tietoa ja kysyä. Ei todellakaan ole syytä hävetä, jos ei ole asiantuntija, sillä harva on.”
Lindström on huomannut myös, että nuori polvi ostaa viiniä erityisesti osaksi sosiaalisia tilanteita ja yhteisiä ruokailuhetkiä, eikä niinkään humaltumistarkoituksiin. Viiniltä toivotaan siis entistä useammin laatua, ja myös viinin alkuperästä osataan kysellä.
”Kiinnostus ruuan ja juoman alkuperää kohtaan liittyy paitsi siihen, että halutaan tietää, mitä oman kehoon laitetaan, myös vastuullisuuteen.”
Vastuullisuus ulottuu myös viinipakkauksiin, ja Lindströmin mukaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa ollaan edelläkävijöitä kierrätettävissä viinipakkauksissa. Kaikissa näissä maissa on alkoholimonopoli, ja Lindströmin mukaan ostovolyymit lisäävät vipuvoimaa, joilla Pohjoismaat ovat voineet vaatia esimerkiksi hanapakkauksia, kierrekorkkeja ja muovipulloja.
Tällä vuosituhannella viinimaku on Lindströmin mukaan siirtynyt makeista kuivempiin päin koko maailmassa, eikä Suomi tee tässä poikkeusta.
Kuivempi juomatyyli on kasvattanut erityisesti valko- ja kuohuviinien suosiota, kun taas punaviinit painottuvat erityisesti sesonkeihin, kuten jouluun.
Lindströmin mukaan roseeviinin pitää pintansa vuodesta toiseen, ja sen suosio on ollut jo pitkään kasvussa.
Klassikkoalueiden, kuten Burgundin ja Bordeaux’n, viinit pitävät tietyissä piireissä pintansa, mutta ilmastonmuutos on vaikeuttanut viininviljelyä kyseisillä alueilla. Tämä ja kasvanut kysyntä on saanut klassikkoviinien hinnat kohoamaan.
Arvokkaimmatkaan viinit eivät silti jää pölyttymään Alkon hyllyyn.
”Korona-ajan alussa vuosina 2020–2021 samppanjan myynti kasvoi yli 18 prosenttia koronaa edeltävään aikaan verrattuna”, Lindström huomauttaa.
- Osaston luetuimmat
