KOMMENTTI: Hesburgerin kotimaisuus on vähän sinne päin

Olin hämmästynyt saadessani tietää Hesburgerin kotimaisuusasteen viime kesänä: se arvioi kotimaisten raaka-aineiden osuudeksi vaatimattomat 30–40 prosenttia MT:n viime kesän selvityksessä. Lihasta kotimaista oli vain 20–30 prosenttia.

Vahva mielikuvani oli, että liha olisi ollut kokonaan kotimaista. Sama mielikuva oli monella muullakin ja syykin selvisi nopeasti: Hesburger oli muokannut kotimaisuudesta kertovaa merkkiään poistamalla siitä tekstiä, mutta jättämällä muodot ja värit koskemattomiksi. Sinivalkoisella merkillä myytiin nyt ulkomaista lihaa.

Hesburger kiisti syytökset ja kielsi johtavansa kuluttajia halpaan. Kymmenien tuhansien kuluttajien väärä oletus ruuan alkuperästä ei Hesburgerin mielestä ansainnut edes toimitusjohtajan vaivautumista haastateltavaksi.

Seuraavaksi ravintolaketju keksi ratsastaa mainoskampanjassaan Fazerin juuri suomalaiseksi muuttuneella, perinteisellä Reissumies-ruisleivällä. Suomalaisen rukiin sisään hankittiin possufilee Saksasta. Syyksi kerrottiin vastaavan kotimaisen tuotteen toimitusvaikeudet.

Kun Honkajoen jätteenkäsittelylaitokselle alettiin kuljettaa ruokapossua, olin Hesburgeriin yhteydessä uudestaan. Kysyin, miten on mahdollista että yritys ei löydä suomalaista possua vaikka sitä joudutaan tuhoamaan jätteenä? Ketju lupasi vaihtaa kotimaiseen possuun kuuden viikon sisällä.

Kun vaihtoa ei kuulunut, kyselin asian perään marraskuussa. Vaihto oli vielä kesken. Kuten se on tänäänkin, kolme ja puoli kuukautta myöhemmin.

Hesburger flirttailee kotimaisuuden kanssa. Nettisivuilla mainostetaan avainasemassa olevia suomalaisia raaka-aineita, mutta esimerkkinä ovat vain viipalekurkut. Hesburger ylpeilee myös omalla kastiketuotannollaan. Niistähän hampurilaisateria pääosassa koostuukin, viipalekurkuista ja kastikkeesta?

Kun MT uutisoi Hesburgerin pettäneen kotimaisuuslupauksensa, yritys piti uutisointia virheenä. Vaihtohan oli käynnissä. Annoin viestintäjohtajalle melkein kaksi tuntia aikaa kaivaa alkuperätiedot ennen jutun julkaisua. Se on huomattavasti kauemmin kuin odottelisin tietoa ravintolassa kysyessäni tarjoilijalta.

Kun viestiä ei kuulunut, oli aika tehdä johtopäätökset siitä, että lupaus ei ollut vieläkään toteutunut vaikka aikaa oli kulunut jo kaksinkertainen määrä.

Ruisfileeaterian possun vaihtuminen kotimaiseksi tarkoittaisi sitä, että kotimaisuudella ratsastavassa ravintolassa olisi edes yksi hampurilainen, jonka liha on suomalaista. Myös esimerkiksi Angus-aterian pihvit tulevat tällä hetkellä Saksasta.

Pelkona on myös, että jos Hesburger ei saa päivitettyä alkuperätietojaan silloin, kun ne muuttuvat kotimaisemmiksi, miten kauan sillä menee viestiä suomalaistuotteen vaihtumisesta ulkomaiseksi?