Olen aina ollut kova syömään mutta siitä huolimatta laiska kotikokki. Ruuanlaitto on typistynyt muutamaan ateriaan.
Ruokavalioon ovat vuosien ajan kuuluneet uunissa paistettavat ruuat kuten kanan liekkisiivet, käden käänteessä tekeytyvät salaatit sekä erilaiset pannulla paistettavat ruuat.
Puuro on ravitseva aamupala ja hernekeitto maistuva pikalounas. Toisinaan viikonloppuisin paistinpannulla tirisee pekoni, jolle tekee seuraa paistettu kananmuna.
Sorrun säännöllisesti einesruokiin. Pakastepitsa Coca-Colan kera on illan Netflix-tuokion mieluisa seuralainen.
Arkisin hakeudun useimmiten työn lomassa lounasravintolaan, jossa saa kävellä valmiiseen ruokapöytään.
Koska tässä työssä on seurattava maailman menoa ja uutisvirtaa, olen ottanut tavaksi silmäillä päivän lehdet lounastauolla.
Koronapandemia ja maaliskuussa Suomessa voimaan astuneet poikkeusolot ovat mullistaneet keittiöelämäni.
Jouduin ryhdistäytymään, kun lounaspaikoissa on lappu luukulla tai enintään mahdollisuus hakea noutoruokaa kotiin. Ruokapöytäni antimet ovat viime viikkoina monipuolistuneet.
Olen havainnut, että varsin pienellä vaivalla voi loihtia monenlaisia keittoruokia. Kana- ja siskonmakkarakeitto ovat uusia herkkujani.
Opettelin tekemään lasagnea ja palasin makaronilaatikon äärelle. Viimeksi makaroniloota leyhytteli aromeitaan liki vuosikymmen takaperin opiskelijaboksissani. Kaiken kukkuraksi olen jopa innostunut leipomaan.
Kaikki tämä lienee peruskauraa valtaosalle ihmisistä, mutta laiskalle kotikokille se ei sitä ole ollut. Korona-aika ajaa kotitalouskoulun virkaa.
Kirjoittaja on MT:n Keski-Suomen aluetoimittaja.