Porvoon Salt herätti taas ihmettelemään, miksi listalla on tuontikampelaa

Ravintola Salt sijaitsee Porvoon tuomiokirkon kupeessa, historiallisessa punaisessa rakennuksessa, jonka sisäpihalla on terassi. Kesällä siinä sopii hengähtää, sillä kukkulalta avautuvat upeat näkymät vanhan Porvoon kattojen yli.

Saamme sisältä tunnelmallisen ikkunapöydän. Ruokalista on kompakti, mutta riittävän monipuolinen. On pastaa, lihaa, kalaa ja burgeria.

Maistelemme alkuun tattaribliniä kirjolohenmädillä, punasipulilla, suolakurkulla ja savulohimoussella. Blini ei onneksi ole tirsuvan rasvainen ja perustäytteet maistuvat.

Toinen annos oli kylmäsavustettua lohta, kermaviiliä, kyssäkaalia ja rapeaa perunaa (käytännössä sipsilastut). Kylmäsavustettu lohi toimii yleensä aina, mutta kermaviili olisi saanut olla maustettu jotenkin.

Taidolla paistettu blini asianmukaisilla päällisillä on herkkujen herkku.  Kuva: Katja Lamminen

Pääruoaksi halusin kalaa, mutta ainoa vaihtoehto oli Pohjois-Atlantin punakampela. Ihmettelen, miksi merenrantakaupunkiin rahdataan eväkkäitä ulkomailta. Miksei tarjolla ole kotimaista kampelaa tai vaikka ahventa, jotka ovat erinomaisia ruokakaloja?

Tuonti(pakaste?)kala maistui kyllä hyvältä maa-artisokkapyreen, ruusukaalin, omenan, pancettan ja voi-valkoviinikastikkeen kanssa, mutta tyylivirhe punakampela silti oli.

Pancetta-muruset paljastuivat italialaiseksi sianlihaksi, mitä en hoksannut tilatessa, mutta kaikkiruokaisena sekin upposi.

Seuralaisen hampurilainen oli mehevä puolikypsäksi paistettuine kotimaisine jauhelihapihveineen ja sopivan sitkoisine sämpylöineen.

Välissä oli cheddarjuustoa, pikkelöityä punasipulia, pekonia, salaattia, sriracha-majoneesia ja kyljessä rapsakansuolaisia ranskanperunoita, joiden napsimista seuralainenkaan ei voinut vastustaa.

Tarjoilussa ilahduttivat kotimaiset saviastiat ja ystävällinen palvelu.

Mehevä hampurilainen vei nälän mennessään. Kuva: Katja Lamminen