Miksi monien elintarvikkeiden pitää olla yhtäkkiä paperinohuita? Kaupasta löytää ties mitä ohuen ohutta kalkkuna- tai juustosiivua sekä leipäpalaa.
Taannoin ostin vahingossa ruisleipää, jonka siivut olivat niin ohuita, että niistä paistoi päivänvalo läpi. Paahtimessa leipä kärähti heti ja kutistui postimerkiksi.
Monesti ne ohuttakin ohuemmat siivut on lisäksi pakattu muovipaketteihinsa niin ilmavasti, että aiempaa kevyempi tuote näyttää täydemmältä.
En ole kattavaa tutkimusta tehnyt, mutta saletisti ovat paketit entistä kevyempiä ja siten suhteessa kalliimpia. Sipseistäkin huomasin jo vuosia sitten, että "30 prosenttia vähemmän rasvaa" -sipsipussissa oli juurikin kolmisenkymmentä prosenttia vähemmän sisältöä.
Ehkä olen epäterveellisesti syövä ilmaston vihollinen, kun haluan tuhteja juustosiivuja jämerän ruisleipäpalan päälle. Tuleehan semmoisesta paremmin täyteenkin kuin kirurginveitsellä fileoiduista siivuista. Vai laittaako joku ihan oikeasti seitinohuelle leipäpalalle vain yhden liki tuulen mukana lentoon lähtevän kalkkunasiivun? Siinä on maltillinen ihminen!
Ehkä jotkut haluavat taitella niitä ilmavia leikkele- ja juustosiivuja kauniiksi ruusukkeiksi leipiensä päälle. Tai voileipäkakkujen.
Paree vaan itse ostaa omin kätösin höylättäviä juustoja.
Leikkeleitä ei ihminen oikeastaan edes tarvitse, jos mielii vähentää lihansyöntiä ilmasto- ja terveyssuositusten mukaisesti. Varsinaiset liharuuat voi sitten nauttia harvinaisempina herkkuina.
Kirjoittaja on MT:n ympäristötoimittaja.