Saako näin edes ajatella? Pussinuudelit ovat kelpo ruokaa

Pussinuudeleista nauttiminen aiheuttaa minulle toisinaan syyllisiä tunteita. Liitän niihin ajatuksen tasolla tiettyä kapinallista piittaamattomuutta kunnon ruuasta.

Osasyy voi olla, että olen nauttinut pussinuudeleista jo teini-iästä lähtien.

Saatoin koulupäivän jälkeen ahmia pakettitolkulla tulisia Tom yam -katkarapunuudeleita. Päivällisaikaan sitten ilmoitin, että kiitos, mutta ei ole nälkä.

Jos illalla vatsassa kurni, söin lisää nuudeleita. Kerrassaan piittaamatonta toimintaa.

Koska iän myötä myös järki karttuu, olen oppinut syömään nuudeleita vähemmän itsetuhoisella tavalla.

Nykyisin lisään mukaan milloin mitäkin, jotta välipalasta saa hieman tuhdimman. Yksi suosikeistani on hapankaali, mutta myös keitetty tai paistettu kananmuna sopii hyvin nuudelikeiton lisukkeeksi.

Niin tosiaan, nykyisin syön myös liemen, jossa nuudelit on valmistettu. Murkkuiässä jätin ruuan maukkaimman osan syömättä. Mikähän järki siinäkin oli?

Onneksi näppärä ja ruokahävikkiä yli kaiken inhoava äitini keksi hukkalimelle hyvän käyttötarkoituksen. Tulisten katkarapunuudeleiden nesteestä syntyy erinomainen aasialainen kalakeitto.

Viimeisimmän ahaa-elämykseni olen saanut aasialaisiin elintarvikkeisiin erikoistuneiden ruokakauppojen nuudelihyllyllä.

Aasian markkinoille tarkoittujen nuudeleiden pakkauskoot ovat isompia, ja pussissa on liemijauheen lisäksi mukana erilaisia ripotteita.

Nuudelit ovat myös paljon paksumpia, kuin yleensä kaupasta löytää.

Kaukana idässä ei liene kenellekään yllätys, että pussinuudelitkin ovat kelpo ruokaa.