Pihlajan makeampi muoto muistuttaa maultaan karpaloa
Makeamarjaisissa pihlajalajikkeissa on vähemmän karvasaineita kuin luonnonpihlajissa.
Isomarjainen Dessertnaja-lajike on kotipihlajan, marja-aronian ja mispelin risteymä. Kuva: Kari SalonenPihlajasta on vuosikymmenten ajan pyritty löytämään makeamarjaisia yksilöitä jalostukseen. Nykyään meillä myynnissä ovat muun muassa makeapihlajalajikkeet Rosina ja Edulis.
Osa makeamarjaisista pihlajista on saatu aikaan risteyttämällä pihlajaa orapihlajan, marja-aronian, mispelin ja päärynän kanssa. Näin ovat syntyneet muun muassa venäläisen kasvinjalostaja Ivan Mitšurinin jalosteet Dessertnaja, Burka ja Titaan. Makeamarjaiset viljelylajikkeet lisäävät pihlajan käyttömahdollisuuksia.
Hannu Jaakkola on viljellyt makeamarjaisia pihlajia Forssan Koijärvellä jo 25 vuoden ajan. Pellolla kasvavat muun muassa lajikkeet Burka, Titaan, Dessertnaja ja Granatnaja.
Jaakkolan mukaan makeapihlajan marjat ovat suuremmat ja makeammat kuin kotipihlajan. Säilönnässä ja ruuanlaitossa niihin ei tarvitse sekoitella muita marjoja.
”Hapanhan sekin on, maku viittaa lähinnä karpaloon.”
Makeapihlajalle luvataan 20–30 vuoden satoikää, joten alun perin kahdentuhannen puun viljelmä on tulossa eläkeikään. Jaakkola valmistaa makeapihlajasta alkoholitonta kuohujuomaa, jota on myynnissä kaupoissa.
”Makeapihlaja on satoisa ja terveysvaikutteinen marja, ehdottomasti viljelyn arvoinen.”
Tänä vuonna ei makeapihlajissakaan ole paljon marjoja, mutta viime vuonna Jaakkola korjasi runsaan sadon. Viljelijän kokemuksen mukaan myös makeamarjaisen pihlajan sadossa on ollut vuosittaista vaihtelua samaan tapaan kuin kotipihlajalla.
Makeapihlaja soveltuu hyvin kotipuutarhojen koristeelliseksi ja satoisaksi pikkupuuksi. Sään viilettyä ja sateiden alettua on juuri nyt mitä parhain ajankohta puiden istutukselle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
