Toteutuvatko teollisuuden investointiaikeet Suomessa?

Ruoste ja laudat ikkunoiden edessä valtasivat monet länsimaiset paikkakunnat työn siirtyessä alemman kustannustason maihin. Palvelualojen kasvu on luonut uutta työtä viime vuosikymmeninä, mutta työpaikat ovat sijainneet kasvukeskuksissa ja vaatineet uusia erilaisia taitoja.

Moni työnsä menettänyt on jäänyt tyhjän päälle. On syntynyt näköalattomuutta, mikä on heijastunut populismin nousuna.

Tänään läntiset poliittiset päättäjät toivovat vihreästä siirtymästä teollisuuden renessanssia, joka loisi työpaikkoja keskiluokalle ja elvyttäisi alueiden talouksia. Ei kuitenkaan ole varmaa, tuleeko teollisuudesta sitä uuden ajan airuetta, jota odotetaan.

Suomi on tänään investoijien valokeilassa. Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan maahamme suuntautuvat vihreän siirtymän investointiaikeet ylittävät jo ennenkuulumattomat 140 miljardia euroa.

Keskeinen kysymys kuuluu, kuinka investointien toteutumista voidaan edistää.

Kisa investoinneista on kova. Yhdysvalloissa edistetään teollista tuotantoa voimakkaalla tukipolitiikalla ja rajoittamalla riippuvuutta Kiinasta luomalla omaa kotimaista tuotantokapasiteettia.

Vastavetona Euroopassa on ryhdytty rakentamaan omia tukitoimia ja strategista omavaraisuutta teollisuuden kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Moni iso EU-maa hyödyntää valtiontukia investointien houkutteluun mittakaavassa, joka ei ole Suomen kaltaiselle maalle mahdollista. Sisämarkkinoiden kannalta tämä ei ole terve kehityskulku.

Euroopassa poukkoileva ja alati lisääntyvä sääntely heikentää yritysten mahdollisuuksia kilpailukykyiseen toimintaan ja kannattavuutta kehittäviin investointeihin.

Sääntelyllä on luotava suotuisa, kasvuun mahdollistava investointiympäristö. Sovitaan yhdessä tavoitteet, mutta jätetään yrityksille enemmän mahdollisuuksia valita keinoja.

Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ulostulo viime keväänä kertoo, että uuden sääntelyn sijaan Euroopassa on halua kehittää olemassa olevaa sääntelyä paremmaksi kilpailukykyä tukemaan. Sääntelytsunami kun ei luo kasvua edelläkävijyyden kautta.

Esimerkiksi elintarviketeollisuuden käyttämiä kertakäyttöisiä muovituotteita koskeva EU-sääntely vaati vastikään teollisuudelta huomattavia investointeja uusin pakkauslinjastoihin. Nyt Brysselissä keskustellaan taas pakkaussääntelyn uudistamisesta. Toteutuessaan uusi sääntely voisi edellyttää Suomessa elintarviketeollisuudelta arviolta satojen miljoonien eurojen investointeja uusiin pakkauksiin ja laitteisiin. Ne olisivat pois muista elintarvikealan toimintaa kehittävistä investoinneista.

Investointien ennustetaan hidastuvan. Teollisuus kärsii nyt heikosta kysynnästä palvelualoja enemmän. Raaka-aineiden hinnat ovat edelleen korkealla tasolla, vaikka ovat laskeneet huipustaan. Korkojen nousu kiristää investointien rahoituksen saatavuutta ja nostaa investointien tuottovaatimusta.

Suomalaisella ruokaketjulla on ratkaisun avaimet moniin aikamme ongelmiin, mutta kestävyyden edistäminen investoinneilla kulkee käsi kädessä kannattavuuden kanssa.

Alkutuotanto ja elintarviketeollisuus ovat kärsineet kustannusten noususta, mikä on näkynyt kannattavuusvajeena. Kustannusten ennustetaan jäävän paljon totuttua korkeammalle tasolle. Kustannuskriisiä on seuraamassa kysyntäkriisi, kun kuluttajilla on aiempaa tiukempaa.

Suomessa teollisuuspolitiikalla tavoitellaan viennin kasvua. Hallitus lisää merkittävästi tukea tutkimus- ja kehitystyöhön. Sitä pitäisi ohjata yritysvetoisiin hankkeisiin tukemaan elinkeinopolitiikan strategisia valintoja.

Hallitusohjelman mukaan riittävällä TKI-rahoituksella vauhditetaan elintarvikealalle syntyviä innovaatioita ja investointeja, jotka kasvattavat alan arvonlisää ja työllisyyttä. T&K on kyettävä muuntamaan tuotannollisiksi investoinneiksi ja vienniksi. Tähän tarvitaan kohdennettuja taloudellisia tukia esimerkiksi ruoka-alan vientiä tukeviin palveluihin tai investointeihin.

Työ ympäristölupaprosessien sujuvoittamiseksi on jo käynnissä. Tuloksilla on kuitenkin kiire, sillä työtä tehdään muuallakin Euroopassa. Pienen maan ketteryys sääntelyn sujuvoittamisessa ja toimeenpanossa voisi olla kilpailuvalttimme.

Keskeinen edellytys investoinneille on osaavan työvoiman saatavuus. Hallitus tavoittelee työn tekemisen kannustavuutta. Kotimaisten osaajien lisäksi tarvitsemme osaajia ulkomailta, mikä on jäänyt nyt poliittiseen paitsioon. Tätä linjaa soisi arvioitavan uudestaan.

Sanojen muuttaminen teoiksi on keskeistä hallituksen tarttuessa toimeen investointien edellytysten rakentamisessa.

Jukka Ihanus

yhteiskuntasuhdejohtaja

Elintarviketeollisuusliitto