Niin kauan kuin muistan äitini on leiponut piparkakkuja, joiden veroisia ei löydy mistään. Kun parikymppisenä muutin pois kotoa, kirjoitin reseptin ylös nimellä ”Näitä aina kotona”.
Sittemmin olen leiponut pipareita itselleni ja lapsilleni lähes kolmenkymmenen vuoden ajan.
Kotoa muuttanut Esikoiseni soitti muutama päivä sitten ja pyysi saada reseptin tehdäkseen pipareita illanistujaisiinsa.
Päivää myöhemmin olin juuri parkkeeraamassa autoa työpäivän jälkeen, kun vastaani ryntäsi Kuopus puhelin kädessään. Esikoinen oli soittanut veljelleen, koska ei ollut saanut minua kiinni.
Nyt oli hätä: ”Äiti, miten oleellista pomeranssinkuori on siinä piparitaikinassa. Ei sitä ole missään lähikaupassa. Meneekö takina nyt pilalle?”
Kaikki järjestyy, sanoin ja lupasin tuoda omasta maustekaapistani pomeranssinkuorta.
Näitä kotona aina -pipareiden tulevaisuus on siis turvattu.