Näin kahvinjuonti eroaa Suomessa ja Yhdysvalloissa ‒muutto sukutilalle Eurajoelle toi rauhaa kahviyrittäjien elämään

Juuri paahdetut kahvipavut ovat vasta jäähtymässä, kun paahtomestari Nicholas Capri kaappaa niitä kouraansa. Papuja puristelemalla arvioi niiden paahtoasteen. Tällä kertaa pavut saivat jäädä varsin vaaleiksi.

Kahvin paahtaminen on sekuntipeliä, jossa on oltava mukana kaikilla aisteilla. Kun pavut saavuttavat riittävän lämpötilan, ne alkavat napsahdella. Pian ne voi päästää myllyn ulkopuolelle jäähtymään.

Koko huone tuoksuu huumaavasti kahvilta.

Capri Coffee sijaitsee Eurajoella, Rikantilan kylässä. Paahtimon ovat perustaneet Nicholas ja Tiia Capri. Ennen saapumistaan Eurajoelle Caprit asuivat 16 vuotta Yhdysvaltain luoteisrannikolla Oregonissa.

Alkuun he asuivat Nickon kotikaupungissa Portlandissa. ”Se on Amerikan kahvipääkaupunki”, Nicholas kertoo. Portlandissa on paljon artesaanikulttuuria, kahvipaahtimoita ja pienpanimoita.

Pariskunta asui kaupungissa, kunnes Tiia ryhtyi ”keräilemään hevosia”, Nicholas vitsailee.

He muuttivat Oregonin maaseudulle. Muutto Suomeen päilyi kuitenkin mielessä. Pariskunta oli päättänyt, että lasten koulun alkaminen olisi hyvä hetki muutolle.

Oregonista pariskunta saapui Eurajoelle, Tiian suvun kotitilalle. Talon rakensi jo hänen isoisoisänsä 1890-luvulla. Talo oli pysynyt suvussa, siellä asuivat Tiian äidin serkut. Ikääntyvät ihmiset alkoivat kuitenkin kaipailla kirkonkylälle parempien palveluiden ääreen. Niinpä talo siirtyi seuraavalle polvelle.

Paahtimo on samassa pihapiirissä.

Paahdettuja kahvipapuja. Kuva: Jussi Partanen

Caprit kertovat tarinaansa paahtimon taukotilassa kahvikupin äärellä. Marraskuun sumu verhoaa ympäröiviä peltoaukeita ja metsänreunaa.

Vuosia yhdysvaltalaisen kahvikulttuurin höykytyksessä viettänyt pariskunta osaa arvostaa suomalaisen kahvihetken seesteisyyttä.

Amerikan kahvikulttuurin perikuva on Starbucks-kahvilaketju. Pikimustiksi paahdetuista pavuista uutettuja, voimakkaasti maustettuja kahveja napataan mukaan valtaviin pahvimukeihin. Hengähdystauosta ei ole tietoakaan.

Suomessa ihmisillä on töissäkin lakisääteinen oikeus rauhoittua kahvikupin äärellä.

”Kahvi kyllä piristää, itse saa olla rauhassa”, Tiia Capri kuvailee.

Paahtimo toimittaa kahveja kolmelletoista jälleenmyyjälle, lähinnä Porin ja Rauman seudulla. Lisäksi tuotteita voi tilata verkkokaupasta tai ostaa suoraan paahtimon myymälästä, joka on auki lauantaisin.

Tiia Capri kertoo, että asiakkaat innostuvat hyvin erilaisista asioista. Jotkut esimerkiksi kaipaavat tarinoita tuotantoketjun varrelta. Toisille paikallisuus on tärkeä myyntivaltti. Ja joillekin riittää, että saa hyvän makuista kahvia.

”Meillä on tärkeää voida tarjota jotain kaikkien asiakkaiden tarpeisiin”, Tiia Capri sanoo.

Vaikka paahtimon valikoimissa on hyvinkin erikoisia kahvilaatuja, Caprit eivät halua puhua erikoiskahveista. Sanalla on heidän mukaansa etäännyttävä vaikutus.

”Kun ihmiset kuulevat sanan erikoiskahvi, niin usein he vastaavat, että 'en minä mitään erikoista tarvitse kuin ihan kahvia vain'”, Tiia Capri sanoo. Toisinaan paahtimon tuotteiden esittelytilaisuuksissa heiltä on kysytty, olisiko tarjolla Kulta Katriinaa.

Capri Coffeen kaasulla toimiva paahdin on valmistettu Yhdysvalloissa. Kuva: Jussi Partanen

Suomen asukaskohtainen kahvinkulutus on maailman suurinta. Siitä huolimatta Suomessa ei ole yhtäkään kahvin maahantuontiyritystä. Suuret paahtimot ostavat kahvipapunsa eurooppalaisilta tukkureilta. Esimerkiksi Hollannissa ja Saksassa on useita kahvin maahantuojia.

Caprit ostavat kahvinsa pääasiassa Yhdysvalloista, sillä Nicholaksella on siellä hyvät verkostot alan ammattilaisiin. Caprien kahvi kulkee merirahtina ensin Suomeen ja sitten maantierahtina paahtimolle.

Juuri haastattelupäivän aamuna saapui 752 kilon painoinen lähetys New Jerseystä.

Nicholas Caprin mukaan tarina suorasta ­yhteydestä viljelijän ja paahtajan välillä on viehättävä, mutta ei usein pidä paikkaansa. Välikäsiä on monia.

Kahvia viljellään Päiväntasaajan ympärillä. Suuri osa maailman kahvista on vähävaraisten pienviljelijöiden kasvattamaa. Osa viljelee itsekseen, osa on mukana osuuskunnissa.

Viljelijät eivät välttämättä osallistu itse satonsa käsittelyyn. Käsittelylaitos saattaa olla viljelyosuuskunnan omistama tai toimia omillaan. Laitoksessa kahvimarjat kuoritaan ja niiden sisältä löytyvät pavut puhdistetaan ja kuivataan.

Käsittelyn jälkeen kahvi myydään eteenpäin kauppiaille, jotka ovat puolestaan yhteydessä länsimaissa toimiviin maahantuojiin. Maahantuojien varastoista pavut päätyvät lopulta paahtimoille ja sieltä kuluttajille.

Ketju on pitkä, eivätkä sen lenkit ole useinkaan perillä toistensa tekemisistä.

Meksikon Oaxacassa toimiva Sicobi Coffee koki koronavuosina kovia.

Kahviosuuskuntien yhteenliittymä tuottaa luonnon monimuotoisuutta suojelevaa kahvia alueella, jota luonnontieteilijät valvovat.

”Jos ryhdyt paahtimoyrittäjäksi kumppanisi kanssa, molemmilla on tärkeä olla eri tehtävät”, Nicholas Capri kertoo. Capri Coffeessa Nick paahtaa ja Tiia pakkaa ­kahvia ja tarkistaa papujen laatua. Kuva: Jussi Partanen

Tuotantoa häiritsivät hinnannousut ja huonot sääolosuhteet. Näytti siltä, että kahvinviljely olisi ajettava alas.

Kahvinviljelijöiden kanssa työskennellyt Sustainable Harvest, Nicholas Caprin entinen työnantaja, kuitenkin puuttui peliin. Yritys halusi jatkossakin ostaa laadukkaaksi ja kestäväksi tietämäänsä kahvia. Niinpä alueen kahvintuottajat saivat miljoona dollaria toiminnan jatkamiseen.

Nicholas Capri kertoo tapauksesta, sillä paahtimo tuo Suomeen kyseisten tuottajien kahvia. Tarina kuitenkin kuvastaa myös tuotantotapaa, jossa kahviketjun lenkit ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa.

Viljelijöistä pidetään huolta ja heitä koulutetaan. Näin he voivat jatkossakin tuottaa laadukasta kahvia kestävästi ja ansaita sillä elannon.

Ostajat ja tukkurit tietävät, miten ja millaisissa oloissa heidän kahvinsa on tuotettu. Toiminta on eettisesti kestävää, mutta vaikuttaa myös valmiin kahvin laatuun.

”Kahvipavun voi pilata viljelyvaiheessa, käsittelyvaiheessa, kuljetuksessa, pakkauksessa tai paahtaessa. Kun tuntee ketjun, niin voi olla varma kaikkien sen lenkkien ammattitaidosta”, paahtomestari selittää.

”Näillä kahveilla on minun nimeni, joten minun on oltava varma niiden laadusta”, hän lisää.