Paljon on neuvottelemista edessä, jotta silakka säilyy lautasella

Euroopan komissio lähetti kylmän syksyisen suihkun suomalaisille kalastajille kalastuskiintiöiden muodossa. Komissio esittää, että ensi vuonna silakan kohdennettu kalastus kielletään Suomen lähivesillä kokonaan. Ainoastaan pieni sivusaaliskiintiö kilohailin kalastuksen ohessa saatavia silakoita varten sallittaisiin. Kielto koskisi myös lohenkalastusta Ahvenanmaan ja Merenkurkun välillä. Perämerenkin alueella lohikiintiö laskisi 15 prosenttia. Ainoastaan Suomenlahdella lohenkalastus saa jatkua jopa pienen lisäyksen kera kiintiöön.

Mikäli ehdotus toteutuisi sellaisenaan, se merkitsisi merialueen silakkaan ja loheen perustuvien kalastus- ja jalostuselinkeinojen ja kalajauhotehtaiden toiminnan alasajoa, millä olisi merkittävä negatiivinen vaikutus myös työpaikkojen menetyksenä. Silakka on selkeästi merialueen taloudellisesti merkittävin kalalaji ja tärkeä myös huoltovarmuuden kannalta. Viime vuonna silakkaa pyydettiin 68 miljoonaa kiloa. Myös lohen vapaa-ajan kalastuksen osalta komission ehdotus merkitsisi uusia merkittäviä rajoitteita Suomen merialueilla, millä olisi kielteinen vaikutus myös kalastusmatkailuun.

Komission esitys on siis täysin suhteeton, mutta oudointa on, ettei se huomioi kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) tieteellistä neuvoa, jonka mukaan kalastusta voitaisiin pienennetyin kiintiöin jatkaa sekä Pohjanlahdella että Itämerellä. Suomessa on aina nojattu kiintiöissä ja rajoituksissa tieteelliseen neuvoon, jolloin on voitu varmistua siitä, että kalakantojen hyödyntäminen pysyy kestävällä tasolla. Myös Pohjanlahden ja pääaltaan lohen osalta täsmärajoitukset turvaisivat lohikantoja totaalikieltoa paremmin ja myönteinen kehitys pystyttäisiin turvaamaan.

Sosiaalisessa mediassa on riekuttu, että valtaosa silakkasaaliista menisi turkistarhoille rehuksi, joten joutaakin loppua koko kalastus. Rehuksi päätyy nykyään alle kymmenen prosenttia saaliista, sen sijaan kalankasvatuksessa käytettäväksi kalajauhoksi ja ihmisravinnoksi jalosteiksi ja elintarvikekäyttöön sekä vientiin päätyy suurin osa. Isoin haitta kiellosta olisi nimenomaan kotimaiselle elintarvikekäytölle, jossa on viime aikoina saatu kehitettyä uusia silakkatuotteita.

Sitäkään ei sovi unohtaa, että kala ja erityisesti silakka on Suomen ruokaturvan kannalta tärkeä proteiinilähde. Jos kalastukseen ja jalostukseen liittyvä yritystoiminta jouduttaisiin kalastuskiellon takia ajamaan alas, niin se tuskin toipuisi enää siinä vaiheessa, kun komissio suuressa viisaudessaan pitäisi kalakantojen elpymistä riittävänä kalastuksen jatkamiseen.

Työ kohtuuttoman esityksen muuttamiseksi on jo aloitettu. Istuntotauolta palaava eduskunta saa ensi töikseen esityksen käsiteltäväkseen Suomen kannan muodostusta varten. Samoin Itämeren alueellistamistoimielimessä BALTFISH:ssä käsitellään esitystä, ja kuullaan muiden jäsenmaiden ensireaktiot. Esitys on haasteellinen toki muillekin Itämeren maille, joten paljon neuvottelemista on edessä, jotta silakka säilyy lautasella.

Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeri.