Kastikekursseista viininmaisteluun kotisohvalla – kansalaisopistoissa on aina seurattu aikaa
Korona toi kansalaisopistojen kurssitarjonnan kotikeittiöön.
Ennen kansalaisopistojen kursseilla keskityttiin kotiruokaan ja sesonkeihin. Nykyään erityisen suosittuja ovat kasvisten monipuolinen käyttö ja kansainvälisiä tuulia esittelevät kurssit. Kuva: Satakunnan MuseoMissä voi opetella kermakakkujen koristelua, georgialaisten hatsapurien valmistusta ja hapanjuurileivontaa? Ainakin kansalaisopistoissa ympäri Suomen.
Kansalaisopistojen ruokakurssien tarjonta on aina heijastellut aikaansa, kertoo Oulu-opiston rehtori Outi Lohi. Esimerkiksi sotien jälkeen opetettiin käyttämään perunaa monipuolisesti sekä suolaiseen että makeaan ruokaan.
Kotiruokaan liittyvät kurssit ovat hänen mukaansa kansalaisopistojen kestosuosikkeja. Kurssivalikoima vastaa kuitenkin aina aikansa kysyntään.
”Ennen oli yleistä tarjota esimerkiksi kastikkeisiin tai laatikkoruokiin keskittyneitä kursseja, kun taas tällä hetkellä aikaa heijastelevaa ruuanlaittotaitoa on esimerkiksi kasvisten monipuolinen käyttö”, Lohi kertoo.
Tällä vuosituhannella kansalaisopistojen kestosuosikeiksi ovat muodostuneet erilaiset kansainvälisiä tuulia esittelevät kurssit. Italialainen keittiö kiinnostaa aina, mutta tarjolla on monenlaista muutakin kokkailua Amerikasta Aasiaan.
Kansalaisopistojen leipomiskurssit kiinnostavat aina, Lohi kertoo. Vielä parikymmentä vuotta sitten leivontakurssit liittyivät usein kuhunkin sesonkiin: kurssilla keskityttiin esimerkiksi pääsiäis- tai joululeivontaan tai vaikka äitienpäiväkakun valmistamiseen. Nykyisten leivontakurssien teemana saattaa olla muun muassa gluteenittomien herkkujen valmistaminen.
Korona-aika siirsi kaikki koulutusasteet verkkoon, ja sama koskee myös kansalaisopistoja. Lohen mielestä on uskomatonta, millaisiin sfääreihin opettajien mielikuvitus on venynyt kurssien suunnittelussa ja toteutuksessa.
Ajatellaanpa vaikkapa kurssia nimeltä ”kuohuviini-tasting kohtisohvalla”, jonka pelkkä nimi kertoo, ettei kurssia olisi tällaisessa muodossa voinut kovin pitkään järjestää.
Nykyisten leivontakurssien teemana saattaa olla muun muassa gluteenittomien herkkujen valmistaminen.
Digitaalisten oppimisympäristöjen käyttö ei enää vaadi erityisen vahvoja tietoteknisiä taitoja, Lohi huomauttaa. Iso muutos liittyy myös asenteisiin, sillä ennen koronaa moni vierasti ajatusta verkko-oppimisesta, ja ehkä myös omien kasvojen ja kodin näkyminen ruudulla tuntui oudolta ajatukselta. Pandemia teki kuitenkin Teamsista ja Zoomista valtavirtaa.
”Ruokaan liittyvien verkkokurssien monipuolisuus ja monenlaiset toteutustavat ovat ylittäneet kaikki odotukset. Opettajien lisäksi kiitos kuuluu opiskelijoille, jotka innostuvat”, Lohi kertoo.
Ruuanlaittokursseilla on perinteisesti harjoiteltu tiettyä taitoa ja jaettu oppimiskokemus muiden kurssilaisten kanssa maistelemalla kokkailujen lopputuloksia yhdessä. Periaatteessa ainoa ero perinteisessä luokkahuoneessa ja digitaalisessa ympäristössä toteutetun ruuanlaittokurssin välillä on siinä, että ruuan maistelu koskee vain omaa annosta.
Tämä ei tarkoita, etteikö kokemuksia voisi silti jakaa opettajan ja muiden kurssilaisten kanssa. Verkkokurssit ovatkin avanneet kansalaisopistojen ovet myös heille, joiden on ollut aiemmin vaikea päästä kursseille paikan päälle.
”Opiskelijat uskaltavat keskustella ruuasta ja saavat yhteisöllisen kokemuksen, vaikka ovatkin kukin omassa keittiössään. Sosiaalisuus on aivan huikeaa”, Lohi tiivistää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
