Millainen sinun keittiösi maustekaappi on? Minun kaappini on aika perinteinen liesituulettimen yläpuolella oleva kaappi, josta löytyy sekalainen lajitelma eri tahtiin kuluvia mausteita. Alahyllyiltä löytyvät kestosuosikit, keskeltä joka kokin leivontatarpeet ja ylähyllyiltä villit kortit.
Kestosuosikkikategoria on monille tuttu: pippureita, paprika- sekä sipulijauhetta, oreganoa ja basilikaa. Kaikkea, mitä voi ripotella huoletta yhteen jos toiseen pikanopeaan lounaspöperöön tai viikonloppuisin paatoksella kokattaviin herkkuruokiin.
Ne ovat niin sanottuja turvamausteita – ei kovin erikoisia, mutta ei liian villejäkään. Jos yksi loppuu, toinen korvaa. Niillä maustaminen ei ole mitään niuhoa viilaamista.
Keskihylly on varattu taikinapeukalon kultaiselle kolmikolle: soodalle, leivinjauheelle ja vaniljasokerille. Niiden lisäksi tämän hyllyn on pakko tuoksahtaa kanelilta ja kardemummalta.
Leivontaosasto edustaa keittiöni balanssia. Jos se alkaa pursua yli, leivon selvästi liian vähän toiveisiini nähden. Jos se taas alkaa ammottaa tyhjyyttään, on vatkain tainnut surista turhankin villisti.
Ylimmät hyllyt ovat sekalainen seurakunta (ehkä liiankin) jännittäviä matkatuliaisia, kipakan tulisia testiostoksia sekä entiseltä kämppikseltä perittyjä purnukoita.
Niitä kaikkia yhdistää pölyttyminen, mutta samalla kumma toiveajattelu. Entä jos jonain päivänä totun sittenkin chilien leimuntaan? Mitä jos yllätän itseni ja miellyn korianterin etovaan aromiin? Toisinaan testailen ylähyllyn valikoimaa, mutta useimmiten heikolla menestyksellä.
On ihana saada ruokiin ja leivontaan jotain uutta, mutta rajansa kaikella. Siksi epäilystä herättävät mausteet on mukavinta pitää sopivasti käden ulottumattomissa.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.