Suomen riistakeskus tulee ilmoituksensa (3.7.) mukaan myöntämään tänä vuonna 36 800 hirvenpyyntilupaa, mikä on kolmannes vähemmän kuin viime syksynä.
Erityisen paljon lupia karsitaan Pohjois-Suomesta, esimerkiksi Lapissa luvat vähenevät 10 306:sta 5 739:ään.
Syyksi riistakeskus sanoo hirvikannan pienentymisen, eli jos siteeraa lehdistötiedotetta: ” Hirvikannan harvennuksen myötä joillain alueilla kanta on metsästäjien mielestä mennyt jo liian pieneksi”.
Ilmoitus on tyrmistyttävä. Hirvikanta on saattanut jonkin verran (muutaman prosentin) supistua viime vuodesta, mutta muutos on aivan eri suuruusluokkaa kuin aiotut lupien vähennykset (ks. esim. http://www.liikenneturva.fi/www/fi/tilastot/liitetiedostot/Hirvielainonnettomuudet-2011-ID-9333.pdf).
Toki hirvikanta on vähentynyt selvästi 2000-luvun alun tasosta, jolloin metsästettävä kanta oli yli 210 000 hirveä. Nyt kanta lienee jossain 150 000 hirven tasolla. Mutta 2000-luvun alussa hirvionnettomuuksia oli yli 3 000 ja pelkästään kuolonkolareita yli kymmenen (pahimmillaan 12 vuodessa).
Viime vuonna kolareiden määrä laski runsaaseen tuhanteen ja kuolonkolareita oli ”vain” kolme (vuonna 2010 ei yhtään).
Kolareiden ja hirvimäärän välillä on selkeääkin selkeämpi yhteys. Niinpä voi ennustaa, että kolariluvut kääntyvät taas selvään nousuun. Liekö tavoitteeksi taas otettu 10 kuolonkolaria vuodessa!
On tietysti ikävää, jos hirvimiehiltä loppuvat hirvet, mutta hirvenmetsästys on yhteiskunnan kannalta aika kallista huvia (pelkästään hirvikolareiden kustannukset yhteiskunnalle olivat viime vuonna 60 miljoonaa euroa).
Ihmishenkien arvo on mittamaaton, mutta se vahinko, jonka hirvet tekevät taimistolle, on jotenkin laskettavissa.
Kaupan päälle tulee tietysti vaiva ja harmi: ainakin lappilaisena metsäomistajana vitsit ovat vähissä, kun hirvet käyvät syömässä monen hehtaarin taimikon putipuhtaaksi.
Lohdutukseksi saa kuulla Pattayan norsusafarilta juuri palanneilta city-ihmisiltä, että hirvivahingoista saa valtavasti korvauksia. Miksi parantunut vahinkokehitys pitää nyt kääntää nousuun?
Hirvipolitiikalla on varmaan oma tarkoituksensa: lopettaa metsänhoito Pohjois-Suomesta. Tavoite sopii hyvin yhteen uuden rikkidirektiivin kanssa.
Itämerellä ei kohta voi liikennöidä muutoin kuin purjelaivoilla. Niinpä metsäteollisuus pitää ajaa alas ja hoitaa työllisyys metsästyksellä ja riistanlaskennalla.
Matti Viren
professori
Turun yliopisto