

Sopimuspalokuntien toiminta uhkaa supistua, jos sisäministeriön valmistelema uudistus toteutuu.
Suomen sopimuspalokuntien liiton (SSPL) tulkinnan mukaan uudistus kiristäisi pelastustoimintaan osallistuvien fyysisiä toimintavaatimuksia.
Kyse on ohjeesta vuodelta 2016, jota sisäministeriö on nyt päivittämässä. Ohjeluonnos on parhaillaan vasta lausuntokierroksella.

Vuoden 2016 ohjeessa on määritelty perustoimintaan osallistumiseen Firefit-kuntotasot, jotka ovat toistaiseksi suosituksia.
”Olemme kentälle saaneet palautetta, että siitä olisi tulossa pakollinen”, kertoo SSPL:n järjestöpäällikkö Aleksi Peurala.
Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että sopimuspalokuntalaiset joutuisivat käymään vuosittain Firefit-kuntotestauksessa, myös muut kuin vaativia tehtäviä, kuten savusukellusta tekevät. Testaustuloksen perusteella pelastaja saa indeksiluokan, joka määrittää sen, minkälaiseen tehtävään hän voi osallistua.
Pelastustehtävällä on rajattu erilaisia vaara-alueita: välittömän vaaran alue, vaara-alue sekä pelastustoiminta-alue. Kaikista kovakuntoisimmat, 3.0 Firefit-luokan läpäisseet, saisivat toimia välittömän vaaran alueella – tämä vastaa savusukellustehtävien kuntoa.
2.7-luokan henkilöt saisivat toimia vaara-alueella ja 2.0:n pelastustoimialueella.
Jos pelastaja ei läpäisisi luokka 2.0, hän ei saisi osallistua tehtävälle mahdollisesti ollenkaan, tulkitsee Peurala.

Jos kyseinen jaottelu tulee pakolliseksi, heikentää se erityisesti haja-asutusalueiden sopimuspalokuntien toimintamahdollisuuksia.
Esimerkiksi Pirkanmaan hyvinvointialueella toimivan Tyrvään sopimuspalokunnan Sammaleen osastoon vaikutus voisi olla suuri.
”Saattaa olla, että osaston pelastajista useampi ei yltäisi tarvittavaan 2.0-tasoon”, pelkää Tyrvään VPK:n päällikkö Mika Ijas.
”On ihan selvää, että vaikkapa rakennuspalossa sisään menevät koulutetut ja kovakuntoisimmat savusukeltajat. Kyse on ennemminkin sopimuspalokuntien yleisimmistä tehtävistä, kuten maastopaloista ja myrskytuhojen torjunnasta”, Ijas sanoo.
”Kuntotestaus tiputtaisi monet naiset ja iäkkäät miehet toiminnasta pois.”
Sopimuspalokuntien tärkeydestä varsinkaan haja-asutusalueilla on turha kiistellä. Tilastodataa on Peuralan mukaan huonosti saatavilla, mutta nyrkkisääntö on, että sopimuspalokunta osallistuu valtakunnallisesti puoleen pelastustoimista.
”Noin 90 prosentissa maan pinta-alasta ensimmäinen paikalle saapuva yksikkö on sopimuspalokunta”, Peurala arvioi.
Suomessa on hänen mukaansa muutama iso kaupunki, joissa pystytään hoitamaan yksi keskisuuri rakennuspalo ilman sopimuspalokuntaa.
”Kun mennään Porin, Salon, Kotkan, Kouvolan ja Kuopion kokoisiin kaupunkeihin, sopimuspalokunta on keskisuurissa rakennuspaloissa lähes poikkeuksetta mukana.”
Sopimuspalokuntien paikallistuntemus on iso etu pelastustehtävissä. Lisäksi palokunnasta saattaa löytyä erityisosaamista esimerkiksi nautojen käsittelyyn, jos kohdalle osuu navettapalo.

Ijaksen mielestä Firefit-testauksen vaatiminen ei kohtelisi palokuntalaisia tasa-arvoisesti.
”Vaatimukset ovat samat miehille ja naisille. Kuntotestaus tiputtaisi monet naiset ja iäkkäät miehet toiminnasta pois.”
Testauksessa pisteytetään polkupyöräergometritestin, leuanvedon, kyykyn, istumaannousun ja penkkipunnerruksen tulokset. Toistoja pitäisi pystyä tekemään kyykyssä ja penkissä 45 kilolla.
Kuntotesti ei Peuralan ja Ijaksen mukaan edes kuvaa hyvin pelastustoiminnassa tarvittavaa toimintakykyä.
”Toivomme, että sisäministeriö ei turhilla ohjeistuksilla rajoittaisi sopimuspalokuntien toimintaa.”
Pahimmillaan vaatimusten kiristäminen voisi johtaa sopimuspalokuntien lakkauttamisiin, kun tarpeeksi kovakuntoista porukkaa ei olisi saatavilla.
Isommissa kaupungeissa ja kunnissa Firefit-vaatimusten täyttäminen ei ole ongelma, sillä näissä palokuntiin on tulijoita, ja voidaan valita kovakuntoiset 20–30-vuotiaat miehet riviin, Ijas sanoo.
Hallitusohjelmaankin on kirjattu, että sopimuspalokuntien toiminta turvataan, muistuttavat sekä Peurala että Ijas.
”Toivomme, että sisäministeriö ei turhilla ohjeistuksilla rajoittaisi sopimuspalokuntien toimintaa”, Peurala sanoo.
”Tässä väkisin yritetään korjata jotain, missä ei ole vikaa”, Ijas toteaa.
MT pyysi sisäministeriöstä kommentteja ohjeluonnoksen valmistelusta ja sisällöstä.
Ministeriön pelastusylitarkastaja Juha Virolainen lupaa palata myöhemmin kysymyksiin, mutta vastaa tässä kohtaa lyhyesti, että tarkoitus ei ole kaventaa sopimuspalokuntien toimintaedellytyksiä. Hän myös muistuttaa, että ohjeluonnos on vasta lausuntokierroksella.