Eero Vierimaa on oikeassa siinä, että nykyisen metsälain aikana metsämme puskevat puuta ennätysmäärin. (MT, 7.10.). Mutta onkohan se nyt pelkästään metsälain ansiota? Tuskin. Kuten tuplatohtori Lauri Vaara vakuuttaa, ennätysmäinen kasvu johtunee pikemminkin metsänhoidon laiminlyönneistä (HS 28.9.2013).
Kun nuorten metsien harvennukset on laiminlyöty, jäävä runsas puusto tietenkin työntää tietyn ajan puuta enemmän kuin harvennettu metsikkö. Tietenkin myös metsäojitus edelleen lisää reilusti puun kasvua.
Pienaukkohakkuut tuovat vaihtelua puuduttavan yksitoikkoisiin puupeltoihin. Aukossa pystyy paremmin hirvenkin ampumaan kuin puupellolla. Eihän puuntuotto ole ainoa metsän hyödyntämismuoto, vaan yksi marjastuksen, sienestyksen, samoilun, metsästyksen ja luonnon tarkkailun rinnalla.
Teollisuus investoi ulkomaille jättiprojekteja. Tahi lähelle käyttäjiä Eurooppaan. Meillä on täältä pitkä matka kuljettaa metsäntuotteita markkinoille. Sekin maksaa ja rikkidirektiivin lisäkulut vielä päälle. Nämä seikat kaventavat kantorahaa. Suomen tukkipuu oli viime vuonna maailman kolmanneksi kalleinta. Sahaus toimii niin ohuella marginaalilla, ettei se jatkossa pysty näin korkeita kantohintoja maksamaan, varsinkaan meidän pienikokoisesta raakapuusta.
Itävallassa on puutuote-teollisuuden osuus jatkuvasti kasvanut, Suomessa jyrkästi vähentynyt. Ei tervettä sekään. Metsänomistaja sahaa poikki omaa oksaansa repiessään tukista viimesenkin sentin. Pitäisi pyrkiä vakaaseen, kohtuuhintaiseen puun tarjontaan.
Meillä olisi kapasiteettia sahata paljon enemmänkin. Nyt jää jo reilu kolmannes hakkuumahdollisuuksista käyttämättä. Se tietää yhä enemmän lahoavia metsiä. Toki 5 000 kuolleella puulla elävää metsälajia kaikkiaan 20 000:sta metsälajista tykkää lahoista puista. Lahopuu on niille elinehto.
Uusi metsälaki on kerrankin menossa oikeaan suuntaan. Kyllä omistajan sana pitää olla laki omassa metsässään. Muutoinhan metsät pitäisi sosialisoida, jos sinne joku virkamies tulee määräilemään, että mitä pitää tehdä. Kyllä minulla on kirkkaana mielessä mm 1960-luvun ukaasit männyn viljelystä omt- ja mt-kuusikoissa.
Monesti niissä varsinkin suojuspuuasennossa oli jo heinäseiväskokoinen uusi sukupolvi nousemassa. Ja ei kun kaikki sitten nurin ja epäonnistumaan tuomittu männyn viljely tilalle. Älytöntähän se oli. Mutta boreaalinen havumetsävyöhyke kestää myös metsäammattimiesten toilailutkin.
Sitä minä olen tässä vähän ihmetellyt, miten sitä pärjättiin jääkauden jälkeen yli 10 000 vuotta ilman maanmuokkausta ja viljelyä; eli ihan luonnonmenetelmällä. Ja kasvoivat ne metsät silloinkin.
Kuitu- ja sahapuun menekki näin korkeaan hintaan näyttää pysyvästi pysähtyneen. Meillä on vain yksi sanomalehtipaperikone, ennen tusina. Polttoon toki puuta tarvitaan, mutta halpa kivihiili ja muun muassa liuskekaasu kyseenalaistavat polttopuunkin kannattavuuden. Tukia tarvitaan, kuten tuulivoimaankin.
Tapio Klen
psykologian tohtori
maatalous- ja metsätieteiden
tohtori
Pieksämäki