Maailmantalouden rakennetta ovat aikojen saatossa ohjanneet pyrkimykset kansantalouden suhteellisen edun saavuttamiseen. Sen mukaan yhden maan oli tarkoituksenmukaista erikoistua tuottamaan sitä tuotetta, jonka se pystyi tuottamaan tehokkaimmin. Suomelle tämä tarkoitti tärkeimmän kansallisvarallisuutemme, metsävarojen, hyödyntämistä. Erikoistumalla Suomi pystyikin profiloitumaan yhdeksi maailman tärkeimmistä metsäteollisuusmaista. Viime vuosina kehitys on ollut päinvastaista.
Kemiallisen metsäteollisuuden investoinnit ovat keskittyneet pääasiassa Aasiaan ja latinalaiseen Amerikkaan. Sellukattilat porisevat niissä eukalyptuspuuta, joka kasvaa kymmenkertaisella nopeudella pohjoisen havupuuhun verrattuna. Kasvavat markkinat odottavat paperitehtaiden porteilla, kun taas Suomen päämarkkinoilla Euroopassa kysyntä on jo taantumassa.
Myös puutuoteteollisuudella on ollut vaikeaa, joskaan kehitys ei ole ollut yhtä dramaattista. Keski-Eurooppaan, Venäjälle ja viimeisimpänä Ruotsiin on tehty mittavia sahainvestointeja, jotka ovat yhdessä laajojen myrskytuhojen kanssa heiluttaneet markkinatasapainoa. Monet sahat Suomessa ovat ajautuneet heikkoon taloudelliseen asemaan, mikä on vaikeuttanut tehokkuuden ylläpitämistä investoinneilla.
Positiivisiakin uutisia on kuultu.
Kuluttajien lisääntynyt ympäristötietoisuus antaa uskoa puuhun tulevaisuuden materiaalina. Puukerrostalorakentamisen asema Ruotsissa sekä viimeisimmät hankkeet Suomesta kertovat, että puu pystyy kilpailemaan muiden rakennusmateriaalien kanssa myös suurelementtirakentamisessa. Puun tarvetta lisännee myös uudet innovaatiot vanerin ja puukomposiittien valmistuksessa. Ensimmäinen puuta käyttävä biojalostamo on varmistunut pystytettäväksi ensi vuodesta lähtien. Nanoselluloosan kaupallisen valmistuksen on arvioitu alkavan lähivuosina. Odotettavissa on muitakin puupohjaisia tuoteinnovaatioita, joita metsäteollisuus, tutkimuslaitokset ja yliopistot yhteistyössä tutkivat.
Perinteiset metsäteollisuustuotteet tulevat jatkossakin olemaan Suomen metsäteollisuuden perusta. Näiden rinnalla kehitetään uusia tuotteita, mikä tekee tuotannosta monipuolisemman. Uudet tuotteet perustuvat myös enemmän korkeaan jalostusasteeseen kuin tuotantomäärään, mikä voi vähentää niiden kannattavuuden suhdanneriippuvuutta.
Kansantalouden suhteellisen edun mukaisen yksipuolisen erikoistumisen merkitys on vähenemässä. Tilalle ovat tulleet yritysten kilpailukykykyyn tähtäävät toimenpiteet, joiden seurauksena tuotantorakenne on osin muuttumassa. Savun hälvettyä metsäteollisuudella on edellytykset olla entistä vahvempi ja kilpailukykyisempi. Tämä on koko kansantalouden etu.