Markkinatalous tarjoaa kuluttajalle lähes rajattomat mahdollisuudet tehdä valintoja. Markkinoiden kansainvälisyys ja tehokkaat hankintaketjut pitävät valikoimat laajoina ja hinnat kurissa.
Runsaan tarjonnan varjopuolena tieto tuotteiden alkuperästä ja valmistusprosesseista hämärtyy. Tämä hämäryys ei aina edes päivänvaloa kestä.
Myös ruoka ja sen raaka-aineet matkustavat usein ympäri maailmaa. Kun tuotantoketju on pitkä ja monivaiheinen, mahdollisuudet väärinkäytöksiin kasvavat.
Suomessa kaupan keskusliikkeet saivat kuukausi sitten selitellä hyllyihinsä päätyneitä säilykkeitä ja mehuja, joiden valmistukseen ketjun alkupäässä liittyi työntekijöiden epäinhimillistä kohtelua.
Uusin eurooppalainen ruokaskandaali syntyi viime viikolla, kun selvisi, että suuren einesvalmistajan ”naudanlihatuotteissa” liha olikin peräisin hevosesta. Alkuperä hämärtyi, kun lihaerät kulkivat ennen jalostusta useaan otteeseen maasta toiseen ja tukkurilta tukkurille.
Hevosenliha ei ole vaarallista. Kyse on kuluttajan oikeudesta tietää, mitä suuhunsa laittaa.
Kuluttajan on voitava luottaa siihen tahoon, jolta ruokansa hankkii. Siksi ruuan myyjä on asiakkaalleen vastuussa koko tuotantoketjusta.
Halpa hinta houkuttaa myös ruokakauppiaita. Samalla se voi olla merkki epämääräisestä, pahimmillaan rikollisesta toiminnasta.
Kuluttajat ovat toistuvasti vaatineet ruuan alkuperän näkyvää merkitsemistä tuotteisiin. Näkyvä merkintä olisi paikallaan myös silloin, kun tuotteen sisältämän lihan alkuperää tai edes eläinlajia ei varmuudella tunneta.