Tutkimuksen mukaan 30 prosenttia kuluttajista on valittanut kaupalle elintarvikkeiden laadusta ja 22 prosenttia ottanut yhteyttä elintarvikkeiden valmistajaan tai kuluttajapalveluun viimeisen vuoden aikana. Luvut kuulostavat kohtalaisen isoilta. Kolmannes kolmas meistä siis tarttuu toimeen kohdatessaan epäkohdan kun on kyse ruuasta. Päteeköhän sama myös kiitokseen vai jyllääkö negatiivisten palautteiden taustalla toimeenpanevammat voimat?
Isoissa yrityksissä asiakaspalautteiden tulisi kytkeytyä asiakkuuden hallintaan ja kulkea asiaan tai prosessiin liittyville ihmiselle. Meille yksilöille sen sijaan palaute kytkeytyy ensisijaisesti mieleen ja tunteisiin. Olipa kyse kurmootuksesta tai kehuista, palautteen antamista tai sen vastaanottamista, se on aina arvokasta. Rakentavasti ojennetut risut voivat kannustaa kehitykseen ja toiminnan parantamiseen. Ruusut lämmittävät mieltä pitkään ja tuovat pontta jatkaa. Ja näitä on vaikea rahassa arvottaa.
Viime vuosina mahdollisuudet antaa palautetta ja saada siihen vastinetta ovat kasvaneet, kiitos muun muassa sosiaalisen median ja älypuhelinten. Positiivinen ilmiö on se, että sosiaalisessa mediassa positiiviset asiat keräävät peukkuja ja negatiivista palautetta saaneet sivut tai tuotteet eivät välttämättä kerää lisää negatiivista palautetta, vaan positiivia kommentteja ja puolustusta. Asialle voi kertyä pitkä tarina ja monta näkökulmaa. Teknologian kautta emme kuitenkaan tavoita kaikkia ihmisiä. Osa niistä on samoja ihmisiä, joita emme tavoittaisi muutenkaan. Silloin peukut näiden ihmisten ja asioiden puolesta puhuville ralleille, tempauksille ja viesteille ovat paikallaan.
Teknologian avulla annettu tai saatu palaute ei kuitenkaan tunnu samalta kuin henkilökohtainen. Helppous on nakertanut positiivisen palautteen juhlalista tunnetta. Kun emme näe kasvoja ja toisen reaktiota, kuule äänensävyä tai edes tiedä meneekö kiitoksemme perille, palautteen antaminen ja saaminen tuntuvat pliisuimmilta.
Kissa kiitoksella elää, ja aika moni muukin – muistetaan kiittääkin.