Lähes joka päivä toistuu sama näytelmä. Manaillaan taloustilannetta ja kerrotaan, että on taas pakko muuttaa ennustelukuja alaspäin.
Talouden nousun arvellaan käynnistyvä vasta puolen vuoden päästä. Ensi vuonna talous kasvaa kuulemma pari prosenttia, sitten enemmän.
Jos tähänastinen talouden lama on tullut yllätyksenä, kovin vähän painoa voi panna arvioille tulevasta talouskehityksestä. Sillä mikä oikeastaan on muuttunut vuoden 2011 jälkeen?
Suomen kilpailukyky on viisi viime vuotta ollut luvalla sanoen surkea. Ihmeitä tekeväksi mainostettu viimevuotinen tupo ei ole muuttanut tilannetta miksikään.
Vienti ei vedä ja teollisuus ulosliputtaa toimintojaan. Investoinnit ja säästäminen ovat nettomääräisesti nollatasolla; miten tuotanto voi kasvaa, jos ei synny uutta tuotantokapasiteettia?
Julkinen sektori on kasvanut reilusti yli kansantalouden kantokyvyn. Huolimatta alati kiristyvästä verotuksesta, julkinen velka kasvaa lumipallon tavoin. Velan kasvun sanotaan puolittuvan ensi vuonna, mutta lupaus kuulostaa enemmänkin paikalleen juuttuneen äänilevyn rahinalta.
Turha meidän on syyttää ulkomailta ongelmistamme – syytös on yhtä uskottavaa kuin juopottelukavereiden syyttäminen aamuisesta krapulasta.
Olemme vain kieltäytyneet katsomasta tosiasioita silmiin ja uskotelleet, että ulkomainen kasvu vetää meidät kuiville.
Mutta eivät ulkomaat tarvitse Suomea. Suomen osuus maailman kokonaistuotannosta on vain parin kolmen promillen luokkaa. Sen sijaan Suomi tarvitsee kipeästi ulkomaita.
Hallituksen aikeet taas kerran lisätä kansantalouden kustannuskuormaa ja puuhastella elvytykseksi kutsutun julkisten menojen kasvattamisen kanssa vetää mielen apeaksi.
Miten kauan kestää tajuta, että meillä ei todellakaan ole puutetta julkisen sektorin kysynnästä. Sitä on aivan liikaa. Sen sijaan on huutava pula vientiin sopivasta tuotannosta.
Maailmanmarkkinoille ei mennä rakentamalla metro- ja raitiovaunulinjoja. Vai onko tarkoitus mennä vain eduskuntaan?
Matti Viren
professori
Turun yliopisto
Miten kauan kestää tajuta, että
meillä ei todellakaan ole puutetta julkisen sektorin kysynnästä. Sitä on
aivan liikaa. Sen sijaan on huutava
pula vientiin sopivasta tuotannosta.«