Viimeaikaiset talouskriisit ovat aiheuttaneet omat ongelmansa työmarkkinoille, mutta ne eivät ole koko totuus työmarkkinoiden muutosten taustalla. Teknologinen kehitys ja toimintojen ulkoistaminen ovat muuttaneet yritysten työvoiman tarpeita.
1990-luvulta lähtien teknologiset innovaatiot ovat mahdollistaneet monien työtehtävien automatisoinnin ja tehneet suuren osan työntekijöistä tarpeettomiksi. Toisaalta innovaatiot, kuten tietokoneet ja ohjelmistot, ovat lisänneet joidenkin työntekijöiden tuottavuutta.
2000-luvun alussa yritykset alkoivat ulkoistaa toimintojaan halpatuotannon maihin. Ulkoistamiselle alttiita työtehtäviä ovat olleet tuotantolinjastotehtävien ohessa rutiininomaiset paikkaan sitomattomat tehtävät, kuten palkanlaskenta.
Teknologisella kehityksellä sekä ulkoistamisella on vaikutuksia työvoiman kysyntään ja sitä kautta myös tulonjakoon.
Työmarkkinoiden viimeaikaista muutosta kutsutaan polarisaatioksi, joka tarkoittaa sitä, että vaikutukset eivät ole samanlaiset kaikille työtekijäryhmille. Korkeasti koulutettujen, suuripalkkaisten työntekijöiden suhteellinen asema työmarkkinoilla on parantunut sekä työvoimaosuudella että palkalla mitattuna. Pienituloisiin, matalasti koulutettuihin työntekijöihin ilmiöillä ei ole ollut suurta vaikutusta. Keskituloisten, matalasti koulutettujen tehdastyöläisten suhteellinen työvoimaosuus ja palkat ovat kehittyneet heikoimmin.
Työmarkkinoiden polarisoituminen on ollut erittäin voimakasta Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Pohjoismaissa ilmiö on ollut huomattavasti pienempi. Vahvat työmarkkinainstituutiot ovat pystyneet vaimentamaan teknologisen kehityksen ja ulkoistamisen vaikutuksia. Kuitenkin ajan kuluessa muutokset ovat alkaneet näkyä myös Suomessa voimakkaammin.
Vaikka teknologinen kehitys ja ulkoistaminen myllertävätkin työmarkkinoita uuteen järjestykseen ja ovat yksittäisten työntekijöiden kannalta ”tuhoisia”, eivät ne ole vain pahasta. Teknologinen kehitys on esimerkiksi luonut paljon uusia työpaikkoja. Vielä kymmenen vuotta sitten mobiilipeliteollisuudesta ei ollut tietoakaan. Toisaalta yritysten toiminnan uudelleenjärjestely mahdollistaa halvemman tuotannon, mikä puolestaan tuottaa kohtuuhintaisia hyödykkeitä kuluttajille.
Tämän kaltaista globaalia kehitystä ei voi estää. Tärkeää on, että järjestelmät pystyvät joustamaan muutosten edessä. Työmarkkinoita ja koulutusjärjestelmää pitääkin kehittää niin, että ne tuottavat monipuolisia ja sopeutumiskykyisiä osaajia.