Lukijalta: Suomi tarvitsee vahvan keskustan

Olen joskus keskustelun kevennykseksi heittänyt, että ”lapsuudenaikainen suosikkipuolueeni oli maalaisliitto”. Tuon vakavaksi aikoinaan kokemani asian keventämisen tarve johtuu lapsuuden jälkeisistä elämänvaiheista: yleisestä ja omasta kaupungistumisestani, politiikan vaihtoehtojen tiedostamisesta, radikalisoitumisesta, vasemmistoideologioiden viehätyksestä, ”globaalista” ajattelusta.

Tunnen sympatiaa molempia suomalaisia peruspuolueita sosialidemokraatteja ja maalaisliittoa kohtaan. Kolmas peruspuolue kokoomus, vaikkakin syntyhistorialtaan noista kahdesta poikkeava, voidaan vielä, huolimatta ajankohtaisesta uhkasta luisua äärioikeistoon, lukea aidoksi suomalaiseksi poliittiseksi liikkeeksi.

Sympatiani keskustaa (maalaisliittoa) kohtaan perustuu suureksi osaksi Santeri Alkion ja Kyösti Kallion ajatteluun ja toimintaan. Poliittisina ja järjestötoimijoina, maalaisliiton ”isinä”, he 1900-luvun alussa olivat perustan luojia maanläheiselle, moraaliltaan korkealle, ahkeruuteen ja tasa-arvoon perustuvalle suomalaiselle politiikalle.

Sosialidemokraatitkin tietysti olivat omista kansainvälisistä ja kansallisista lähtökohdistaan lähtien samalla asialla.

Itselleni vanhan maalaisliiton symboleina ovat Santeri Alkion kirjat ”Murtavia voimia” ja ”Puukkojunkkarit” sekä Kyösti Kallion sovintopuhe Nivalan kirkossa vuonna 1918.

On traagista, että muodollisesti tuosta maalaisliittojuuresta on versonut nykyinen Perussuomalaiset-puolue, joka on käenpojan tavoin syrjäyttänyt kaiken alkuperäisen tuosta hienosta, aidosti suomalaisesta liikkeestä. Ihmisviha, ylimielisyys, ihmisen ennakkoluulojen varaan rakennettu kvasilogiikka ei missään muodossa kuulunut maalaisliiton ideologiaan. Päinvastoin kaikki ihmiset oli pidettävä yhteisössä mukana. Oma arvonsa oli toki tiedettävä, moraalittomuus oli tuomittava.

Keskustan pelastaa vain ehdoton vihan ja ylimielisyyden tuomitseminen, ”ymmärtämisen” ja pisteiden keruun lopettaminen sekä kaikkien maamme ihmisten mukana pitämiseen sitoutuminen siihen malliin kuin nuo ”isät” käsittelivät kaikkia maaseudun ihmisiä. On maamme tulevaisuuden kannalta kriittistä, elpyykö tälle pohjalle vahva, rohkea kansanliike.

Populismille ja opportunismille ei pidä antautua.

Osmo Nieminen

Helsinki