On sääli, että Riikka Ala-Harjan romaaniin ei voi tarttua ilman tietoisuutta taustakohusta.
Tulee jopa syyllinen olo, tirkistelenkö nyt kirjaan vastentahtoisesti temmatun perheen lapsen sairastumista. Kirjan luettuani harmi kohusta on vielä suurempi: aineistona ollut kokemus on sulautunut yleispäteväksi.
Lopputulos on onnistunut kaunokirjallinen teos, fiktio, teemojen kudelma.
Teos sijoittuu Normandiaan. Leukemiaan sairastuvan 8-vuotiaan Emman, Julie-äidin ja lääkärien taistelu syöpäsoluja vastaan rinnastuu liittoutuneitten maihinnousuun.
Väitöskirjan kesken jättänyt Julie toimii turistioppaana noilla toisen maailmansodan taistelupaikoilla. Hän tuntee tapahtumat tarkkaan. Kaiken keskellä hänellä on tekemistä omassa selviytymisessään. Emman isällä on toinen nainen, edessä on avioero.
Taisteluissa nähdään yhtymäkohtia. Hoidot vievät Emmalta hiukset ja ripsetkin, sotilailta ajeltiin tukat jotta haavoittuneitten hoito helpottui, ja saksalaisten kanssa maanneet naiset kerittiin kaljuiksi häpeän osoittamiseksi.
Julie ymmärtää naisia, jotka tekivät yhteistyötä miehittäjien kanssa säilyäkseen hengissä ja etenkin pelastaakseen lapsensa.
Maihinnousu on ilman muuta Riikka Ala-Harjan paras romaani. Se on nopealukuinen, lauseet lyhyitä, selkeitä, oivaltavia. Raskas aihe riipaisee, mutta teksti ei lamaa. Lapsen kyky elää tätä hetkeä tulevia pelkäämättä lataa voimaa läheisiinkin. Kirjasta välittyy, että kirjailija on rakastanut henkilöitään.
Hyvä kaunokirjallisuus on tutkimusta siitä, millaista on elää. Kirjailijan on oltava itse vaikutettu, ennen kuin kykenee vaikuttamaan lukijaan.
Lohduttaisiko sisaren perhettä tieto, että heidän kokemansa on innoittanut teokseen, joka saattaa antaa voimaa kohtalotovereille, kun toivo ja tappio vuorottelevat?
Romaani kertoo myös siitä helpotuksesta, kun ankarien kamppailuiden jälkeen sillanpääasema vihdoin saavutetaan.
ANELMA JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Riikka Ala-Harja: Maihinnousu.
210 sivua. Like.