Nykyisin moni on ennen lääkärin vastaanottoa etsinyt netistä selitystä oireilleen – kokenut lääkäri kertoo, mikä muutosta selittää ja kuinka laajasta ilmiöstä on kyse

Nykyisin, kun potilas menee lääkärin vastaanotolle, hän on jo usein etukäteen googlettanut oireitaan, ja selvittänyt, mikä häntä mahdollisesti vaivaa.

Pitkän uran lääkärinä tehnyt Lääkäriliiton johtaja Heikki Pärnänen aloitti lääkärin uransa 1980-luvulla. Pärnänen tunnistaa lääkäri-potilas -suhteen muutoksen.

Tarkkaa tietoa siitä, miten yleisestä ilmiöstä on kyse, ei ole. Pärnänen arvioi omaan kokemukseensa perustuen, että kyse on hyvin yleisestä ilmiöstä.

Muutoksen taustalla on monta seikkaa. Ensinnäkin potilaan mahdollisuudet saada tietoa ovat lisääntyneet rajusti internetin ja älypuhelinten yleistymisen myötä.

Toisaalta on syytä huomata, että tekniikan kehittyminen on mahdollistanut nykyisin jo arkea olevan monipuolisen oman voinnin seurannan. Hyviä esimerkkejä ovat älykellot tai vaikkapa sykemittarit.

Pärnänen ei ajattele, että muutos olisi negatiivinen. Sen sijaan positiivisena puolena hän näkee sen, että hoitoon sitoutuminen paranee, ja tätä kautta motivaatio vaikkapa lääkkeiden ottamiseen lisääntyy.

Jo pitkään on tiedetty, että varsinkin pitkäaikaisten sairauksien hoitoon sitoutuminen on huonoa. Pahimmillaan tilanne on se, että vaikka johonkin vaivaan on saatu lääkäriltä resepti, tuota määrättyä lääkettä ei edes haeta apteekista.

”Meillä on monia kynnyksiä toteuttaa hoitoa. Silloin kaikki sellaiset asetelmat, jotka parantavat hoitoon sitoutumista, ja sitä kautta hoidon toteutumista sekä tilanteen korjaantumista tai hallinnassa pysymistä, ovat positiivisia asioita”, Pärnänen muistuttaa.

Lääkäri keskustelee potilaan kanssa mahdollisista hoitovaihtoehdoista, vaikka viimekädessä lääkäri päättää, mitä tehdään.  Kuva: Kimmo Haimi

Vastaanotolla Pärnänen hän on huomannut, että etenkin ihosairauksien tapauksessa potilaat ovat usein selvittäneet tilannettaan netistä. Apua netin syövereistä haetaan nimenomaan oireisiin, jotka ovat kehittyneet pidemmän ajan kuluessa.

Yksi vaarakin asiaan liittyy.

”Jos potilaalla on kovin vahva käsitys siitä, mistä voisi olla kysymys, se ei tietenkään sulje pois sitä mahdollisuutta, mutta ei myöskään sitä, että läheskään kaikki muut mahdollisuudet eivät tulleet vaihtoehdoiksi”, Pärnänen sanoo ja painottaa, että riittävä poissulku tulee aina tehdä.

Erityisen tärkeää on, että lääkäri sulkee pois mahdollisuuden akuuteista ja vakavista sairauksista. Lääkäri on vastuussa siitä, että potilaan vaivat diagnosoidaan asiaankuuluvalla tavalla.

”Sitä ei siis voi päättää kukaan muu, ei myöskään potilas itse”, Pärnänen painottaa.

Potilaslain mukaan potilasta pitää hoitaa yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Kyse on siitä, että lääkäri keskustelee potilaan kanssa mahdollisista hoitovaihtoehdoista, vaikka viimekädessä lääkäri päättää, mitä tehdään.

Menneinä vuosikymmeninä lääkäri ajateltiin auktoriteettina, jota piti ehdoitta uskoa. Nykyisin lääkäri on enemmän asiantuntija, joka toimii yhteistyössä potilaan kanssa. Potilas-lääkärisuhteen muutoksesta puhuttiin jo Pärnäsen opiskelun aikana 1970- ja 1980-lukujen taitteessa.

”Jo silloin meillä lääkärikoulussa kerrottiin, että ennen vanhaan lääkäri-potilassuhde oli säännönmukaisesti hyvin autoritäärinen: lääkäri on se kaikkitietävä guru ja potilas nöyrä alamainen, joka tulee kysymään, miten asia on”, Pärnänen kuvailee.

Joissain tilanteissa lääkäri toki edelleen on auktoriteetti, joka sanelee, miten toimitaan. Näin on esimerkiksi onnettomuustilanteessa, jos potilas on tajuton.

”Ei siinä kysellä ja neuvotella”, Pärnänen muistuttaa.

Vaikkapa onnettomuustilanteessa, jos potilas on tajuton, lääkäri on edelleen auktoriteetti, joka sanelee, mitä tehdään.  Kuva: Pekka Fali