”Kaikki liittyi kaikkeen, kaikki tunsivat kaikki.”
Noihin sanoihin ehkä kiteytyy se synergia, joka nosti Tampereen musiikkielämän huipulle takavuosina. Pienen kaupungin pienet piirit onnistuivat takavuosina houkuttelemaan sekalaisen seurakunnan tulevia muusikkoja Mansen kuppiloiden pöytiin.
Tuo keskinäisen YYA-sopimuksen mukaan toimiva joukkio loi 1980-luvulla Suomen menestyneintä musiikkia keskenään soittaen ja maata kiertäen.
Kirjan kiinnostavinta antia onkin se, miten tiiviit tamperelaisten muusikonrenttujen välit olivat. Jos joku tarvittiin nopeasti soittamaan studioon tai keikalle, apu oli lähellä.
Ainakin Eppu Normaalista ja Popedasta on aiemmin julkaistu kattavat historiikit, joten nuo osiot ovat hieman kuriositeetin asemassa.
Sitä vastoin hienoista sanataitureista Juice Leskisestä ja Moog Konttisesta kertovat luvut ahmaisee hetkessä ja lukee jopa toiseen kertaan. Vihaisemman musiikin ystävää ilahduttaa myös hardcore-bändi Kohu-63:n tarina.
Kirja on nopeasti luettu, enkä usko tarttuvani siihen kovin pian uudestaan.
Teos ei ole huono, päinvastoin. Se ei yllä suurien rock-historiikkien tasolle, mutta toimii hyvin mielenkiintoisena ajankuvauksena meille ei-tamperelaisillekin.
ANTTI HIRSAHO
Ilpo Rantala: Vuonna -85 –
Manserockin lyhyt oppimäärä.
287 sivua. Siltala.