”Keskustelupalstoilla osapuolet ovat hyvin kaukana toisistaan ja äänenpainot voivat lähennellä vihapuhetta”, myöntää Riista- ja kalatalouden tukimuslaitoksen tutkija Juha Hiedanpää.
Hänen mukaansa Lounais-Suomessa kenttätyössä ei törmää yhtä kovaan kielenkäyttöön, vaikka ihmiset suhtautuvatkin asiaan vakavasti.
”Uskon, että ainoa mahdollisuus tervehdyttää keskustelua ovat käytännön toimet.”
Hän on tyytyväinen maa- ja metsätalousministeriön päätökseen jakaa harkintavaltaa paikallisille riistaneuvostoille.
”On erittäin hyvä, että tätä ongelmaa päästään pohtimaan paikallisesti. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tarkastelee susikantaa lauma- ja reviiritasolla, ja nyt paikallisetkin harkitsevat löytyykö alueen laumoista pihasusia, joille tulisi hakea kaatolupaa.”
Hiedanpään mukaan susikannan hoitosuunnitelman päivitys on nyt avainasemassa. Se on konkreettinen toimenpide, jolla voitaisiin mahdollisesti ohjailla asennoitumista susiin.
Esimerkiksi niillä seuduilla, joilla pihasusista ei ole ongelmaa, pitäisi toimia siten, ettei ongelmaa pääse muodostumaankaan. Hiedanpää mainitsee myös paikalliset kokeilut kannanhoidossa mahdollisuutena avata päätöksentekoa paikallistasolle.
Hän kertoo esimerkin viime vuoden suurpetofoorumissa käydystä keskustelusta ja käytännön toimien vaikutuksesta.
”Köyliön susilauman epäiltiin jakautuneen ja Huittisissa liikkuvan erillisen lauman. Lumien jälkeen suoritettiin jälkien laskenta, jossa löydettiin 7–8 saman lauman yksilön jäljet. Tuon jälkeen keskustelu kahdesta laumasta tyrehtyi.”
Tietoa pitää kuitenkin päivittää aika ajoin pentutuotannon myötä.
ANTTI HIRSAHO