Perussuomalaiset pyrkii houkuttelemaan duunareita takaisin maahanmuuttopuheella, mutta riittääkö se?

Viikonloppuinen perussuomalaisten puoluekokous Lahdessa tarjosi odotettujen henkilövalintojen lisäksi muutaman ”jytkynkin”, jotka kertovat paljon puolueen nykytilanteesta.

Aluksi yllätyksiltä vältyttiin. Istuva puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra valittiin selvin äänin jatkokaudelle, kuten myös puoluesihteeri Harri Vuorenpääkin.

Ensimmäisen varapuheenjohtajan vaalissa sitten ”jytkähtikin”, kun tamperelainen kansanedustaja Teemu Keskisarja peittosi sisäministeri Mari Rantasen.

Keskisarja on tunnettu hyvin värikkäistä lausunnoistaan, joista puoluekokouksessakin päästiin nauttimaan. Hänen viestinsä ”Suomen kieli, Suomen mieli” upposi.

Puoluekokous valitsi Riikka Purran jatkokaudelle, mutta Mari Rantaselle mandaattia ei herunut. Kuva: Oskar von Essen

Toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin puolestaan vähemmän yllätyksellisesti puolueen tulevaisuuden tähtiin lukeutuva, tamperelainen kansanedustaja Joakim Vigelius.

Kolmannessa vpj-vaalissa kenttä antoi jälleen puoluejohdolle risuja, kun se valitsi espoolaisen Simo Grönroosin tehtävään, ohi puolueen ainoan mepin Sebastian Tynkkysen.

Grönroosin linjapuhe paljasti, mihin suuntaan merkittävä osa perussuomalaisista haluaisi puolueen palaavan: duunareiden asialle vieläkin tiukemmalla maahanmuuttolinjalla.

Toki nykylinjan kriitikoiden joukkoon mahtui ”itänaapurin ymmärtäjiä”, mutta he jäänevät nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa perussuomalaisissakin marginaaliin.

Moni puolueaktiivi pelkäsi puolueen menettäneen otteensa tavallisesta kansasta, kun vääristä asioista on leikattu ja ”rikkaille annettu”.

Tiukimmissa puheenvuoroissa nykypuoluetta syytettiin jopa kokoomuksen tukipuolueeksi niin maahanmuutossa kuin työmarkkinakysymyksissä.

Henkilökohtaisesti Purra saattoi tuulettaa, vaikka varapuheenjohtajissa tuli yllätyksiä. Kuva: Oskar von Essen

Avauspuheessaan Purra tarttui vain ensimmäiseen teemaan, sitäkin tiukemmin.

Suomalaiset veronmaksajat sekä kolmansista maista tulevat maahanmuuttajat asetettiin räväkästi vastakkain, kun kuulijalle pyrittiin luomaan mielikuvaa Suomesta, jota ei enää tunnistaisi isänmaaksi.

Woke- ja maahanmuuttovastainen puhe upposi puoluekokoukseen, sillä Purra sai lukuisat kerrat raikuvat aplodit.

Omiensa joukossa hän oli jälleen maahanmuuttokriittisen puolueen kuningatar ja vasta sitten Orpon hallituksen valtiovarainministeri.

Kolmet vaalit hävinneenä sekä gallup-notkahduksista kärsivänä perussuomalaisilla tuntui vielä riittävän uskoa vuoden 2027 eduskuntavaalien voittoon.

Pelkkä maahanmuuttokriittisyys ei tuo kuitenkaan puolueelle sen kaipaamia duunariäänestäjiä takaisin.

Maahanmuuton ongelmia väheksymättä, monelle palkansaajalle Antti Lindtmanin demarit ovat liikkuneet houkuttelevasti keskemmälle keskustan pitäessä arjen lähipalveluiden lippua yllä.

Oikeistoäänestäjien kannalta kokoomus on palannut osittain ”kypäräpappi”-linjalleen, milloin puoluetta voi taas äänestää.

Maaseudunkaan ääniä perussuomalaisten on vaikea saada, sillä hallituspuolueelta odotetaan aidosti korjausliikkeitä maatalouden kannattavuus- ja ympäristöbyrokratiahuoliin.

Pelkkä puhe ei riitä, kun tuottajat tarvitsevat konkreettista apua.

Työväenpuolue ilman sosialismia joutuu hakemaan puoluekokouksen jälkeen asentoaan oikeammalle siirtyneen kokoomuksen rinnalla.

Purra tosin tietää, että edes nykyisten maahanmuuttotiukennuksien läpisaaminen millä tahansa muulla hallituspohjalla olisi lähes mahdotonta.

Niin tietää kokoomuskin, että sille tärkeisiin työmarkkinauudistuksiin ja yritysverolinjauksiin sopivaa kumppania olisi vaikea löytää pohjimmiltaan sosiaalidemokraattisessa Suomessa.