THL:n kehittämispäällikkö remontoisi elatusmaksujen määräytymisperusteet: Voisi vähentää eroriitoja

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lastensuojelun kehittämispäällikkö Laura Yliruka kertoo, että huoltajuuskiistojen kasvu on nähtävissä niin, että nykyään riidat nähdään aiempaa enemmän ongelmana.

Yliruka huomauttaa, että mahdollisena taustavaikuttimena on myös avioerosovittelun puolella tehty lainsäädäntömuutos. Kyse on siitä, että sovitteluvelvollisuus on poistunut lainsäädännöstä. Sovitteluvelvollisuus poistui avioliittolaista vuonna 1988.

"Se on saattanut lisätä tätä kiistelyä", hän sanoo.

Lainsäädännön muuttumisen lisäksi huoltajuusriitojen määrän kasvun taustalla saattaa Ylirukan arvion mukaan olla se, että nykyään turvaudutaan melko helposti juridisiin keinoihin.

"Semmoinen sovinnollisuus ei ole aina lähtökohta", hän pohtii.

Yliruka muistuttaa, että vanhemmat hakevat oikeudesta ratkaisua silloin, kun pitkittyneisiin ero- ja huoltoriitoihin ei ole tarjolla riittävää ja oikein kohdennettua apua. Kun lapsi oireilee voimakkaasti, vanhemmat hakevat apua esimerkiksi perheneuvoloista. Kehittämispäällikkö nostaa esiin myös sen, että mikäli riitelyyn on taloudellisia mahdollisuuksia, näitä mahdollisuuksia usein käytetään.

Osaltaan riitelyn taustalla vaikuttaa myös nykyinen lainsäädäntö. Lainsäädännön pitäisi Ylirukan mukaan tunnistaa nykyistä paremmin vanhemmuuden pulmakohtia, kuten elatusmaksujen määräytymisperusteet. Käytännössä kyse on esimerkiksi siitä, että elatusmaksuissa otettaisiin paremmin huomioon se, missä lapsi tosiasiallisesti asuu. Lainsäädäntö ei siis tunnista vuoroasuvien lasten tilannetta ja heidän erityistarpeitaan esimerkiksi koulukyytien suhteen.

"Jos on yhteishuoltajuus ja lapsi tosiasiallisesti asuu saman verran molempien kotona, sen pitäisi näkyä siinä elatuspäätöksessä kunnolla", Yliruka antaa esimerkin.

Mikäli huoltajuusriita menee oikein pahaksi, usein taustalta löytyy vireillä olevia oikeusprosesseja ja sitä, että vanhemmat mustamaalaavat toisiaan.

"Tietenkin se lapsi, joka siinä keskellä on, kärsii siitä kovastikin", kehittämispäällikkö muistuttaa.

Kun ongelmat kärjistyvät, käy usein niin, että lapsi saattaa oireilla pahastikin.

Kehittämispäällikön mukaan lastensuojelun työntekijät kokevat huoltajuusriitojen olevan merkittävä ongelma-alue sosiaalityössä.

"Ne koetaan hankaliksi ja erittäin kuormittaviksi myös viranomaisten näkökulmasta", Yliruka kertoo.

Eroriidat jaetaan kolmeen toisistaan erilliseen ryhmään. Ensimmäiseen ja vakavimpaan ryhmään kuuluvat korkean konfliktin erot, joissa on tyypillisesti taustalla vakavaa parisuhdeväkivaltaa. Näissä tapauksissa mukana on jopa lapsen kaltoinkohtelua, kaappausuhkaa tai perhesurmariskiä.

Toiseen ryhmään kuuluvat pitkittyneet eroriidat, joissa lapsi oireilee vanhempienvälisen puutteellisen kommunikoinnin takia. Vanhempien syvä epäluottamus voi näkyä siinä, etteivät he pysty sopimaan lapsen asioista ilman viranomaisen tukea. Näissä tapauksissa mukana voi olla päihdeongelmaa ja lievää väkivaltaa. Yliruka arvioi, että ainakin pitkittyneiden eroriitojen määrä on kasvanut.

Kolmannessa ryhmässä ovat loput, niin sanotut normaalit, eroriidat.

Tarkkoja ja tuoreita lukuja siitä, miten yleisiä minkäkin ryhmän eroriidat ovat, ei ole. Vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan korkean konfliktin riitojen osuus kaikista huoltoriidoista on noin yhdeksän prosenttia. Pitkittyneiden ja hankalien tilanteiden osuus on tuon tutkimuksen mukaan 41 prosenttia. Näin ollen loppujen, niin sanottujen normaalien riitojen, osuus on 50 prosenttia.

Yliruka ei usko, että vakavien huoltajuusriitojen määrä tulee tulevina vuosina kasvamaan. Tärkeässä roolissa tässä kehityksessä on se, kuinka hyvin ylipäätään perheitä pystytään tukemaan ja vanhemmat saavat tukea vanhemmuuteen eron jälkeenkin.