Valaistusta tai sen puuttumista ei seurata maatilojen työtapaturmatilastoissa, mutta niukka valaistus näkyy välillisesti, ”rivien väleissä”.
Viljelijät liukastuvat, kompastuvat, törmäävät ja kaatuvat, ja tapaturmat sattuvat aikaan, jolloin luonnonvaloa ei ole tarpeeksi, sanoo asiantuntija Anna-Riikka Pukari Melasta.
Työterveyshuollon tilakäynnillä tarkastellaan tilan valaistusta. Suosituksia sekä ulko- että sisävalaistuksen korjaamiseksi tulee jonkin verran.
Maatalouden harjoittajat ilmoittavat vuosittain noin 5 000 työtapaturmaa. Ihmiset eivät aina osaa ajatella, että tapaturma saattaa ainakin osittain johtua pimeydestä ja valaistuksen puutteista, Pukari toteaa.
Kyse ei aina ole valon riittävyydestä, vaan varjoista ja häikäistymisestä. Tapaturmia sattuu tilanteissa, kun mennään kirkkaasta pimeään tai päinvastoin eikä silmä ehdi sopeutua muutokseen. Myös reagointi hidastuu, kun valoa on niukasti.
Myös ikä tuo rajoitteita. Fyysistä kuntoa pystyy kohentamaan ja ylläpitämään harjoittelemalla, mutta silmä tarvitsee lisää valoa, kun ikää tulee lisää. Varsinkin hämäränäkö heikkenee.
Pukarin mielestä valaistusta kannattaa miettiä kriittisesti. Harva kulkee valaistusmittarin kanssa, mutta silmämääräisestikin pystyy havaitsemaan pahimmat puutteet. Katkaisimet kannattaa siirtää niin, ettei niitä tarvitse hamuilla pimeässä.
Liiketunnistimilla valot voidaan kytkeä oikea-aikaisesti ja valaista juuri ne paikat, missä valoa tarvitaan. Samaten otsalamput ovat mitä mainioin apu, sillä valoa saadaan juuri sinne, missä tarvitaan ja molemmat kädet ovat vapaana työhön.
VEIKKO NIITTYMAA