Kiire ei sovi konservoijalle
Kopio Kleinehin teoksesta Jäämurtaja Murtaja on saanut uutta ilmettä osittaisessa puhdistuksessa, tutkija-konservaattori Päivi Kyllönen-Kunnas Oulun taidemuseosta näyttää. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoOULU (MT)
Vanhojen esineiden tutkimusmenetelmät ja välineet kehittyvät kovaa vauhtia. Esimerkiksi 3D-kuvaus on pian arkipäivää tutkijoiden työssä.
3D-kuvaa voi pyöritellä ja tarkastella tietokoneen näytöllä. Ohjelmistot kehittyvät ja laitteet halpenevat nopeasti, iloitsee esinekonservaattori Jari Heinonen Oulun yliopiston arkeologian laboratoriosta.
Vaikka tekniikka kehittyy, käsityölle ja kärsivällisyydelle täytyy varata paljon tilaa konservoinnissa, Heinonen myöntää. Esimerkiksi Iin kalmistossa ruumiit 1200–1300-luvuilta olivat vain noin sentin paksuisena kerroksena maassa.
Iin Vanhan Haminan kaivaustöiden yhteydessä löytyi myös noin 40-vuotiaan naisen ruumis. Häntä oli suojellut kaulassa ollut pronssiristi.
”Pronssista tulee maaperään yhdisteitä, jotka tappavat hajottajabakteereja”, Heinonen selventää.
Ilman konservaattoria niin risti kuin sen ympärille jääneet materiaalit olisivat kuitenkin tuhoutuneet. Huolellisella tutkimuksella saatiin selville kuolleen ikä, hänen päällään olleiden vaatteiden laatu (kasviskuitua) ja hautaustapa (luultavasti käärinliinaan kiedottuna ilman arkkua).
Kaulassa ollut risti oli Suomessa harvinainen mutta Venäjällä yleinen.
”Voidaan olettaa, että Iin seudulta oli tiiviit yhteydet itään. Se tiedetään että jokisuulla oli vilkas kauppapaikka”, Heinonen sanoo.
Konservaattori arvostaa vanhoja materiaaleja ja menetelmiä. Tutkija-konservaattori Marja Halttunen sanoo, että esimerkiksi öljymaalin käyttäytymisestä on tietoa hyvin pitkältä ajalta.
Halttunen esittelee 1930-luvulta olevaa kipsipatsasta, jonka hän on palauttanut palasista entiseen asuunsa.
Kipsipatsaan liimaus kesti kolmatta viikkoa.
Samantapaista kärsivällistä työtä teki aikoinaan myös esineen korjaajien ammattikunta.
”Esimerkiksi posliinilautasia korjattiin joko siksi, että muita ei ollut tai siksi että esineet olivat niin arvokkaita. Usein molemmista syistä.”
Tutkija-konservaattori Päivi Kyllönen-Kunnas Oulun taidemuseosta sanoo konservaattorin tarvitsevan restauroijan taitojen lisäksi kemian, fysiikan ja historiatieteiden tuntemusta.
Restaurointi voi palauttaa esimerkiksi taide-esineen alkuperäisen vaikutelman. Tästä saa hyvän käsityksen osittain puhdistetusta taulusta, jonka vasemman reunan pintaa Kyllönen-Kunnas on puhdistanut. Osasta teoksesta on vain poistettu ja ohennettu lakkaa. Pääosa maalauksesta on vielä pintalian ja kellastuneiden lakkakerrosten alla.
Puhdistettu alue hohtaa meren ja valon tuntua, kun puhdistamaton on harmaan kalvon alla.
”Vanhoja maalauksia voi puhdistaa itse pölyhuiskulla – kymmenen sentin päästä”, Kyllönen-Kunnas sanoo. Edes kehyksiä ei saa pyyhkiä kostealla.
JOUKO RÖNKKÖ
Pohjoismaisen konservaattoriliiton Suomen osasto täyttää 50 vuotta. Sen kunniaksi Pohjois-
Pohjanmaan museon infotilaan
on pienoisnäyttely 19.3. – 25.4.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat