”Suomi se on ollut minun äitieni kieli ja Suomi se on ollut minun maani. Ei voi väittää, ettei sinne vieläkin tee mieli ja ettei vielä ikäväkin vaani.”
Laulu koti-ikävästä soittaa kyyneleet silmiin. Anna Järvisen & Månskensorkesternin esittämä nimikappale muistuttaa haikeasti siirtolaisen kodittomuuden tunteesta.
Road movie -henkinen dokumentti rullaa silti letkeästi kuin mersu maantiellä ja irrottaa monet hyväntahtoiset naurut. Isän ja pojan avoimet keskustelut kutovat sovinnon sukupolvien välille.
Laulu koti-ikävästä osoittaa myös, miten lyhyt on muistimme lähihistorian suhteen. Maahanmuuttajia sosiaalipummeina pitävien olisikin terveellistä muistaa, kuinka kipeältä ”finnjävelin” leima on tuntunut ruotsinsuomalaisista.
HENNA VAINIO