Aarre: Tuomen tuoksu on huumaava ja marjat kitkeriä – Tunnetko kasvin monet käyttötavat?

Metsätuomi (Prunus padus) on suomalaisen metsän alkuperäiskasvi, joka tunnettiin nimeltä jo suomalais-permiläisessä kantakielessä.

Ruusukasveihin kuuluva tuomi viihtyy maapallon pohjoisella lehtometsävyöhykkeellä. Suomessa tuomi on kotonaan viljavissa lehdoissa, puronvarsilla ja rantametsissä. Rehevällä paikalla tuomi voi kasvaa yli kymmenmetriseksi puuksi, mutta usein se jää matalaksi ja pensasmaiseksi.

Tuomen tunnistaa sen voimakkaasta tuoksusta. Karvaan hajun aiheuttaja on myrkyllinen glykosidi nimeltä amygdaliini, jota on kukissa, kuoressa ja marjojen siemenissä. Marjalihassa eli -mallossa tätä glykosidia ei ole.

Amygdaliini hajoaa entsyymien vaikutuksesta karvasmanteliöljyksi, rypälesokeriksi ja pieneksi määräksi sinihappoa. Sinihappoa ei vapaudu, jos marjan siemeniä ei rikota.

Alkukesän kukinnan aikaan tuomen tuoksu on voimakkaimmillaan. Kukinnan jälkeen tuomen kukkaterttuun kehittyy kiiltävänmustia, kitkerän makuisia marjoja.

Arkeologisten löydösten perusteella ihmisten tiedetään nauttineen tuomenmarjoja ravinnokseen jo kivikaudella. Suomessa tuomenmarjoja vietiin kauppaan myytäväksi vielä 1900-luvulla. Norjassa ja Ruotsissa tuomenmarjoja on käytetty ruokiin kirsikoiden ja luumujen tapaan, ja hilloaja on lisännyt joukkoon yhden murskatun siemenen ”karvasmanteliksi”.

Lue Aarteen juttupaketista tuomen marjojen, kuoren ja kukkien erilaisista käyttötavoista ja kokeile valmistaa Aarteen ohjeilla itse hoitotuotteita.