Pellon hinta on noussut lähes suoraviivaisesti 90-luvun alun laman jälkeen. Keskihinta ylittää 8 100 euroa hehtaarilta ja etelässä liikutaan usein yli 10 000 eurossa.
”Kalliit peltokaupat ovat riski velkaisille tiloille. Myös velattoman kannattaa laskea tarkkaan, miten kauppa vaikuttaa tilan talouteen”, toteaa kehityspäällikkö Ari Enroth Pro Agriasta.
Pellon ostoon joudutaan käyttämään ulkopuolista rahoitusta, ja velan lisäys alentaa tilan nettovarallisuutta ja kiristää sitä kautta verotusta.
Pelto arvostetaan verotuksessa vain murto-osaan käyvistä markkinahinnoista, mutta velka otetaan huomioon kokonaan nettovarallisuutta laskettaessa.
Enrothin mukaan pellon kalleus ei sinällään ole ongelma, jos ostaja voi luottaa, että hinta säilyy tai jatkaa nousua. Mutta jatkuuko nousu? 1990-luvun alussa pellon hinnat puolittuvat.
”Ruuan tarve lisääntyy maailmanlaajuisesti, mutta onko kasvavalla väestöllä varaa ostaa ruokaa”, Enroth pohtii.
Lisämaan ostolle on perusteita, jos tilan kalusto ja rakennuskanta on mitoitettu nykyistä suuremmille viljelyksille. Työmäärä kuitenkin kasvaa ja lisätyö kuluttaa kalustoa, mikä lisää investointeja.
Enrothin mukaan tukipolitiikallakin on vaikutusta hintoihin. ”Miten järkevää on ollut kanavoida karjatalouden tukia pellon kautta?”
Pellosta maksettu hinta päätyy maatalouden ulkopuolelle.
”Joku voi myös ajatella, että maatiloilla menee hyvin, kun pellosta on varaa maksaa näin paljon. Tanskassa pelto on vielä paljon kalliimpaa ja tilojen talous Suomea surkeammassa jamassa”, Enroth toteaa.
VEIKKO NIITTYMAA